Hotsit datet

Vapusta toipuminen on vienyt hieman aikaa. Tuntuu, etteivät mitkään yöunet riitä korvaamaan niitä muutamia tunteja, jotka silloin menetettiin. Koska alkoholi myös söi kaikki endorfiinit kehosta ja kaikki riemukas hulina ympäriltä on ohi, niin mieli on ollut vähän matalahkon puoleinen. Kuten aina ennenkin, Tinder kuitenkin pelastaa. Eilen sain siellä matchin, jonka kanssa heitettiin hetki läppää. Hän oli lomalla täälläpäin ja kysyi yhdille. Suostuin ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle. En ollut mitenkään erityisen innoissani tyypistä, mutta ajattelin, että treffiharjoittelu olisi ehkä taas tarpeen. Eihän kukaan lähde olympialaisiinkaan kuiviltaan, joten kai munkin pitäisi harjoitella sitä Oikeaa tyyppiä aka Ryan Goslingia varten.

Ja kuinkas sitten kävikään? Heräsin tänä aamuna ja mieli oli muuttunut. Aurinko paistoi, enää ei väsyttänyt ja vappumasennus oli hämärä muisto vain. Samaan aikaan treffit alkoivat tuntua yhä huonommalta ja huonommalta vaihtoehdolta. Miksi mä haluaisin tavata jonkun ihan vaan harjoittelun vuoksi? Kysyin Louisen mielipidettä ja hän antoi luvan perua treffit, kunhan vain miettisin perumisen syyt. Ahdistus ei ollut syynä hyväksyttävä. Pohdin asiaa ja päätin luottaa vaistooni. Kotona odottava pyykkivuori tuntui houkuttelevammalta, joten yksi perumisviesti lähti universumiin.

 

 

Louise laittoi viestin: 

Pyykkikasan peseminen onkin paljon seksikkäämpää kaupunkilaissinkun elämää ku harmiton treffailu. Hih hih. Kuulen jo sinkkuelämän tunnarin päässäni ja nään sut hautautuneena pyykkikasaan.

Mutta arvatkaapas mitä. Parin tunnin päästä kaivaudun puhtaisiin lakanoihini enkä ole pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen mihinkään päätökseeni kuin tänä iltana. Kyllä se oman itsensä kuunteleminen vaan kannattaa.