Lupausten aika
Koska vuodenvaihde on täydellistä aikaa oman elämänsä mullistamiseen ja rikottavien lupausten tekemiseen, niin päätimme mekin tarttua tuumasta toimeen. Voisimme kuitenkin huomauttaa, että kuten liikennevalotkin Lontoossa, nämä ovat more like guidelines, eikä niiden rikkomisesta seuraa häpeäpaalu- saatikka sitten giljotiinirangaistusta.
1. Ei pelkoa, vaan toimintaa.
Dumpatuksi tuleminen on inhottavaa. Tähän saakka ollaan enemmän tai vähemmän noudatettu sitä kaavaa, että turpiin ei voi saada, jos sitä naamaansa ei pistä näkyville. Ja okei, voi olla, että joiltakin sydänsuruilta ollaan tällä taktiikalla säästytty, mutta ei kuitenkaan kaikilta. Näin ollen vuonna 2014 olemme enemmän saatavilla, enemmän messissä jutuissa. Ja onhan meillä sitten tää blogi, missä voidaan valittaa, kun ei itsensä likoon pistäminenkään tuottanutkaan tulosta.
2. Pois mukavuusalueelta.
Eikö se ole niin, että kaikki onnistuu vasta sitten, kun poistuu siltä omalta sohvalta comfort zonelta? Tämä menee ehkä vähän samaan kategoriaan kuin ensimmäinen lupaus, mutta ajatuksena olisi yrittää jotain juttuja, mitkä tuntuisi ehkä etukäteen ajateltuna ei-niin-meidän-jutuilta. Nettitreffit? Kokeillaan. Speed dating? Miksei. Söpöjen miesten lähestyminen baarissa? Hell yeah!!
3. Kyynistymisen välttäminen.
Vaikka elämä ja varsinkin se rakkausosio on meitä molempia männä vuonna palkinnut pienesti, mutta ehkä myös potkinut päähän edellisiä vuosia rajummin, niin yritämme tulevana vuonna välttää metamorfoosia hehkeästä sinkusta kyyniseksi vanhaksi ämmäksi. Katkeran kolmenkympin lähestyessä huomaa lähipiirissään ikäviä kyynistymisen oireita: ”Ehkä avioliitto ei olekaan se mun juttu”, ”Ei siihen lapsen hankkimiseen miestä tarvita”, ”Nyt täytyy vaan tyytyä nauttimaan elämästään yksin”, ”Hei mullahan on elämässä kaikki tosi hyvin, mieti nyt jumalauta niitä Afrikan lapsia!”, ”Pitäiskö ihan tosissaan alkaa lesboks?”. Yritetään kuitenkin tänä vuonna olla niitä omien elämiemme cheerleadereita ja valaa uskoa sekä omaan tulevaisuuteen että kanssasisarten tulevaisuuteen.
4. Lisää laatuaikaa kavereiden kanssa.
Sunnuntait ovat ankeita? Cry me a fucking river. Turha jäädä kotiin itsekseen murjottamaan, jos voi murjottaa yhdessä. Vietettiinkin jo lupauksen mukaisesti vuoden ensimmäinen sunnuntai yhdessä hyvin ruokien juttujen äärellä, ja tätä perinnettä aiotaan jatkaa. Molemminpuolinen vapautus näistä sunnuntaikarkeloista tietenkin otetaan harkinnan mukaan käyttöön siinä vaiheessa, mikäli sunnuntaiaamuna sattuukin heräämään tavanomaista hurmaavamman urhon vierestä, joka vielä kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten haluaisi viettää sunnuntaipäivän yhdessä.
Kaiken kaikkiaan toivomme, että kun vuosi seuraavan kerran vaihtuu, ollaan molemmat superduperonnellisia eikä sijaa valituksille ole. Ja vaikkei silloin olisi löytynyt sitä yhtä ainoaa oikeaa unelmien prinssiä, niin ainakaan ei olisi sellainen olo, ettei oltaisi tehty kaikkeamme ja eletty täysillä.
