Äitiyden jälki

Nyt ajattelen, että se on osa minua, äitiyden unelma, jokin omituinen kohta aivoissani.

– Anniina

Ollessani seitsemännellä kuulla raskaana, sain äidiltäni lahjaksi tänä vuonna ilmestyneen Marina Lönnin ja Tytti-Lotta Ojalan tekemän Äitiyden jälki –kirjan. Kirja kokoaa kauniisti erilaisten naisten kokemuksia äitiydestä. Lukiessani kirjan tarinoita, omat ajatukseni äitiydestä saivat uutta perspektiiviä, on niin monia tapoja olla äiti!

Visuaalisesti kaunis kirja sisältää kaksikymmentäyksi tarinaa, jotka ovat keskenään erilaisia, mutta samalla niissä löytyy jotain hyvin samaistuttavaa. Tarinat vaeltavat suurperheistä, lapsen kanssa yksin jäämiseen ja mummoksi tulemisen tarinasta keskosena syntyneen lapsen äidin tarinaan.

Mieleeni jäi lause, joka toistui muutaman naisen tarinassa, ”miksi juuri minulle kävi näin?” – eikä kyse ole tosiaan lapsen saamisesta, vaan sen ympärillä tapahtuneista samanaikaisista suurista asioista. Sanat kaikuvat korvissani, sillä olen itsekin hokenut samaa keskenmenon ja raskauden ympärillä parisuhteessa koettujen kokemusteni kanssa. Naisten tarinoista paistoi voima, jonka kautta ymmärsin, että kävi elämässä mitä kävi, tulen selviämään äitiyden ihmemaassa omana itsenäni.

Olin päättänyt, että eronnutta miestä en ainakaan ota, saati sellaista, jolla on jo lapsia. Mutta niin vain rakastuin, eronneeseen mieheen, joka oli jo kahden pienen isä.

– Laura

Toinen teema, joka nousi kirjassa esiin, on naiset, joiden kumppaneilla on lapsia aikaisemmista suhteista. Tämä kiinnostaa, sillä elän itsekin samanlaisessa tilanteessa, joten on aina avartavaa kuulla muiden kokemuksia. Eniten samaistuin Rauhan tarinaan, joka puhui uusperheestä kauniisti, jättämättä itseään huomiotta. Erityisesti samaistuin hänen tapaansa kokea sana äitipuoli, ”en ole koskaan ajatellut itseäni äitipuolena. Mieluummin kokonainen itseni kuin puolikas jotain. Olin alusta asti heille Rauha. En äidin korvike tai puolikas vuoroviikon, vaan yksi turvallinen aikuinen lisää heidän elämäänsä.” Ihanan freesiä ajattelua! Tässä vielä muutamia kirjasta poimittuja kauniita lauseita:

Lapset ovat opettaneet minua vähintään yhtä paljon kuin minä heitä, enkä lakkaa ihailemasta, miten saimme lasten isän kanssa aikaan niin paljon paremmat painokset itsestämme.

– Ria

Olen mennyt elämässä rikki niin monta kertaa, että jotenkin tiedän sen, että kivussa hiotaan särmiä ja timantteja.

– Mimmi

Tunteeni siitä, että haluan saada vielä kolmannen ikioman ihmeeni, on kasvanut näiden hetkien myötä. Tuntuu, että sydämestä puuttuu palanen ennen kuin tapaan hänet. Hän on ollut unelmissani pitkään, yläasteajasta lähtien.

– Minna

Millaiset teidän äitiyden jäljet ovat?