Muistiinpanoja hormoneista

Raskauden myötä kiinnostuin lukemaan enemmän hormonitoiminnasta. En ollut aikaisemmin ajatellut hormoneita erityisen kiinnostavina, mutta raskauden aikana aloin huomata miten olemiseni saattoi muuttua itkuisesta hyvinkin energiseksi ja iloiseksi vaikka ympärilläni kaikki tuntui pysyvän melko tasaisena.

Juttelimme aiheesta jonkun aikaa sitten ystäväni kanssa, joka oli ottanut hieman enemmänkin selvää hormoneista yrittäessään selvittää omaa kehollista toimintaansa. Innostuin sitten itsekin tarkkaileman omaa kehoani sekä selvittämään lisää hormonien toiminnasta.

Hormonit ovat umpirauhasista erittyviä kemiallisia viestiaineita, jotka ovat osa umpieritysjärjestelmää. Järjestelmään kuuluu erilaisia rauhasia, kuten kilpirauhanen, sekä tiettyjen elinten, kuten munasarjojen ja sydämen sisältämiä rauhasia. Nämä rauhaset ja kudokset erittävät hormoneja, jotka ohjaavat ja koordinoivat kehon toimintoja liikkuen veren mukana. Hormonien avulla elimistö säätelee lähes kaikkea toimintaansa, kuten sukupuolista kehitystä, verenpainetta, ruuansulatusta, suola- ja vesitasapainoa, kasvua sekä aineenvaihdunnan tasoa. Niiden tehtävänä on säätää energiatasoamme, lihasvoimaamme ja luustomme lujuutta sekä rasvan varastoitumista kehoon. Ne saavat meidät nukahtamaan illalla ja heräämään aamulla, ne pitävät ihomme kimmoisana, vaikuttavat kehonmuotoihimme, mielialoihimme, muistiimme ja sydämemme terveyteen. Eli hormonit ovat melko kokonaisvaltainen osa-alue kehossamme. Sen takia olisikin mielenkiintoista päästä testaamaan omia hormonitasoja ja mitä ne kertovat omasta elimistöstä, ihan siis mielenkiinnosta.

Nyt raskausaikana minua kiinnostaa eniten naisten tärkeimmät hormonit, jotka ovat estrogeeni ja progesteroni, eli keltarauhashormoni. Näitä hormoneita ei esiinnykään ollenkaan miehillä, sillä ne ovat keskittyneet lähinnä naisen kuukautiskiertoon ja raskauden ylläpitoon, eli näiden hormonien ansiosta meillä on kuukautiset. Niin kutsuttua mieshormonia, testosteronia, taas esiintyy sekä miehillä että naisilla ja se toimii seksuaalisuuteen vaikuttavana hormonina.

Kuukautiskierron alku on naisen parasta aikaa, energiatasot ja estrogeeni nousee ovulaatiota kohden, jolloin olemme kaikkein parhaimmillamme. Kun munasolu sitten irtoaa, keltarauhashormoni alkaa erittymään ja estrogeenitaso laskee, mikä taas laskee energiatasojamme tasaisesti kuukautisia lähestyessä. Yksi kolmasosaa naisista kärsii PMS oireista, eli kuukautisia edeltävistä oireista. Lääkäri Emilia Vuorisalmi puhuu DocEmilia podcastinsa hormonijaksossa PMS oireista mysteerinä. Tarkkaa syytä oireille ei ole tieteellisesti saatu selvitettyä, mutta hän ehdottaa oireiden olevan vaikutusta laskeneesta estrogeenitasosta, progesteronin noususta tai aivojen serotoniinin vaikutuksesta.

Iän myötä olen alkanut huomata kuinka alkoholilla ja läpi yön bailauksilla on ollut suuri vaikutus siihen, tuleeko minulle PMS oireita ennen kuukautisia. Tästä oppineena olen pyrkinyt välttämään liiallista bailausta kuukautiskierron loppuvaiheessa, jotta säästyisin raskaimmilta mielialan tyssäämisiltä. Sen sijaan liikunta, meditaatio ja ravinto auttavat lieventämään PMS oireitani.

Estrogeeniä kutsutaan naishormoniksi, sillä miehillä sitä ei esiinny ollenkaan. Se säätelee kuukautiskiertoa yhdessä progesteronin kanssa. Estrogeeni erittyy munasarjoista, joka siten kasvattaa kohdun limakalvoa vastaanottamaan raskaus. Progesteroni taas erittyy, kun munasolu irtoaa ja stabiloi kohdun limakalvon. Raskausaikana progesteronia muodostuu myös istukassa ja sen tehtävänä on ylläpitää raskautta. Progesteroni vaikuttaa kehoon vilkastuttamalla aineenvaihduntaa, laskemalla insuliinitasoa sekä tehostamalla kilpirauhashormonin toimintaa. Progesteroni toimii myös aivohormonina nostamalla ”onnellisuushormonien” dopamiinin ja serotoniinin tasoja. Terveellinen progesteronitaso helpottaa unettomuutta, lievittää stressi- ja masennusoireita ja tehostaa kehon nesteaineenvaihduntaa. Alhainen progesteronitaso voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta, huonounisuutta, painonnousua, turvotusta ja nesteen kertymistä elimistöön.

Hormonitasot eivät pysy tasaisina, vaan pikemminkin vaihtelevat päivittäin. Sukupuolihormonit, estrogeeni ja testosteroni, erittyvät lyhyinä ryöppyinä, jotka esiintyvät vaihdellen joko tunneittain tai jopa minuutin välein. Hormonieritys vaihtelee myös vuorokaudenajan ja kuukautiskierron mukaan, joten pitää ottaa enemmän selvää, milloin on kannattavinta käydä testauttamassa omat hormonitasot. Ja lopulta pitää myös muistaa, että jokainen keho toimii yksilöllisesti.

Onko teistä kukaan käynyt testaamassa omia hormonitasojaan? Olisi mielenkiintoista kuulla niistä.

Lähteet:
DocEmilia
Leah Hardy, Susie Rogers ja Daniel Sister: Naisen hyvinvointiopas Hormonitohtori, 2015.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Terveys

Pieniä ajatuksia naimisiinmenosta

Ajatus naimisiinmenosta on saanut nenäni nyrpistymään pienestä tytöstä asti. Puhuin aina siitä, kuinka en aio koskaan mennä naimisiin, mutta pidinkö sanani? No, en tietenkään.

Feministinä olen ollut sitä mieltä, että naimisiinmeno ei ole nykypäivää vaan sillä vaalitaan vanhoillisia patriarkkaisia perinteitä: nainen usein ottaa miehen sukunimen, perinteen mukaan mies on aktiivinen kosija, kun taas nainen on passiivinen osapuoli. On myös hämmentävää, että naisen häämekon väri – valkoinen – on aikoinaan symboloinut naisen neitseellisyyttä. Kaikesta huolimatta olen osallistunut lukemattomiin hääjuhliin ja tarkkaillut niissä, kuinka kerta toisensa jälkeen häät tuntuvat seuraavan samaa kaavaa, noh tai naimisiinmenon traditiota. On prameata hääkakkua, kimpunheittoa, sormusten vaihtoa, kaasoja ja bestmaneja. Ihan kivoja perinteitä, mutta en ajatellut sen olevan minun juttuni.

On vuosi 2008. Silloinen poikaystäväni kysyy ”missä sä haluaisit mennä naimisiin?” Olen hämilläni kysymyksestä ja vastaan hänelle ”kuka sulle on sanonut, että mä haluaisin naimisiin?”

Olin nuori, eikä aihe tuntunut ajankohtaiselta. Nautin huolettomasta elämäntyylistä, enkä oikeastaan silloin ajatellut mitä naimisiinmeno oikeasti tarkoittaisi – tai mitä se muuttaisi suhteessamme. Pikemminkin ajattelin, että meillä on kaikki hyvin just näin.

Kymmenen vuotta siitä eteenpäin, vuonna 2018, löydän itseni lausumassa sanat ”Tahdon”.

Rakkaus osui suoraan Akilleen kantapäähän. Ensimäistä kertaa elämässäni olin miehen kanssa, jonka kanssa pystyin kuvittelemaan meneväni naimisiin ja ajankohta tuntui oikealta. Kuvittelemalla kaikki alkoikin, heittelimme toisillemme ajatuksia naimisiin menosta, kunnes reilu kuukausi ennen itse vihkimistä, soitin maistraattiin ja varasin meille notaarin elokuiselle lauantai-illalle. Päivä oli vuoden suosituin hääpäivä, mutta lopulta saimme notaarin, joka vihkisi meidät veneen kannella.

Sattumalta, olemme mieheni kanssa kummatkin lausuneet pienistä pitäen, kuinka emme koskaan aio mennä naimisiin. Jokin sitten sai kuitenkin mielemme muuttumaan, vaikka hoidimme koko juhlallisuuden omalla tyylillämme: salassa, farkut jalassa.

Ehkä se ei ole niinkään naimisiinmeno, mitä olen kaartanut, vaan pikemminkin häät, jotka toimivat ikään kuin symbolina koko avioliitolle. Ne ovat seremonioita, jotka antavat rakennetta elämällemme. Ihmisillä on tapana seurata jonkinnäköistä elämänkaavaa ja häät ovat osa sitä kaavaa. Mutta voisiko sitä hieman päivittää? Seuraamani The School of Life -yhteisöllä on tähän upea ehdotus, johon kuuluu muun muassa häävalan uusiminen seuraavasti:

Vaihtoehtoinen häävala

I accept that I am – in countless ways I don’t yet know – very hard to live with.

We accept not to panic when, some years from now, what we are doing today will seem like the worst decision of our lives.

When you are mean, when you call me a c*** and a fucking bastard, I will strive to remember that at heart, it is because you are hurt – not that you are fundamentally nasty.

Everyone has some very significant things wrong with them. We promise not to look around. There isn’t anyone better out there really. Once you get to know them, everyone is impossible.

Many days we’ll be unhappy; many days, we’ll suffer, many days we’ll regret we ever did this crazy thing. It’s not congratulations we need, it’s commiserations.

Häiden valokuvaus maksaa usein maltaita, mutta mitä jos albumin täyttäisikin arjen makuisilla kuvilla, eikä kiiltokuvamaisiksi kuvattuja pareja samoissa asennoissa kerta toisensa jälkeen? Tai mitä jos häälahjaksi pari saisikin lahjakortin terapiaan? Nämä ja muita upeita ajatuksia voit lukea lisää täältä.

Olisi kiva kuulla minkälaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on häistä.

Suhteet Oma elämä Parisuhde Rakkaus