Pieni pala raskausanemiaa – raudanpuutteesta

 

Raskauden alkuvaiheessa ystäväni Ilona suositteli minua ottamaan selville rautavarastoarvoni. Sain häneltä todella hyvän infopaketin raudanpuutteesta ja hän korosti raudan tärkeydestä sikiön kehityksessä.

Kiitos Ilonan, ensimmäisellä neuvolalääkärin käynnillä kysyin olisiko mahdollista mittauttaa rauta-arvoni, mutta koska hemoglobiinini tulokset näyttivät normaaleilta, lääkäri sanoi, ettei rauta-arvojen mittaamiselle ole tarvetta. En sitten enää sen kummemmin ajatellut asiaa. Olisi kuitenkin pitänyt, sillä ollessani kahdeksannella kuulla raskaana, hemoglobiinini oli laskenut 128 g/l:sta 100 g/l:n. Suomessa naisten viitearvona pidetään 117-155 g/l, mikä tarkoittaa sitä, että jos hemoglobiini laskee alle 117, tilasta puhutaan anemiana. Kuitenkin WHO:n määritelmän mukaan anemiasta puhutaan jo silloin kun hemoglobiini laskee naisilla alle 120 g/l.

Raskauden aikana hemoglobiini normaalisti laskee, sillä veren määrä naisen kehossa lisääntyy ja punasolutuotanto vaatii rautaa, jota kuluu myös sikiön punasolutuotantoon. Onneksi kuitenkin naisen keho pitää huolen, että ensisijaisesti sikiö saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ja vasta sitten huolehtii omasta kehostaan.

Oloni heikkeni yhtäkkiä ja tuntui, ettei minulla ollut voimia mihinkään. Aluksi kuvittelin sen johtuvan raskaudesta, olinhan jo viimeisellä kolmanneksella siinä vaiheessa ja kuvittelin että voimat hupenee loppuraskautta kohden. Siitä ei kuitenkaan minun tapauksessani ollut kyse, vaan pikemminkin raskausajan anemiasta. Olo oli niin heikko, että makasin useita päiviä kotisohvalla lukemassa kirjoja, sillä energiaa ei tuntunut riittävän mihinkään muuhun. Terveydenhoitajan suosituksella aloitin rautalisäkuurin, mutta meni useita päiviä ennen, kun elimistöni sai energiat takaisin. Oikeastaan rautalisää suositellaan syötävän pitkään, ainakin kuukausia tai jopa vuoden. Vaikka hemoglobiini voi asettua viitearvoihin nopeastikin, kestää pitkään ennen, kun rautavarasto on taas normalisoitunut. Huimaus ja heikotus siis jatkuivat vielä reilun viikon aloitettuani rautalisäkuurin.

Olen tavannut epäsäännöllisen säännöllisesti terapeuttiani, joka sattuu olemaan myös toiselta ammatiltaan kätilö. Raskausanemia tuli puheeksi myös hänen kanssaan ja hän suositteli minua tarkistuttamaan rautavarastoarvoni. Hänen mukaansa raudan seurannassa on kahta koulukuntaa: osa kokee, ettei rauta-arvoja ole syytä tutkituttaa verikokeissa, ellei hemoglobiinissa näy jotain poikkeavaa; osa taas on sitä mieltä, että rauta-arvot pitäisi tutkituttaa aina raskauden alkaessa.

 

Ferritiini ja rautalisän syöminen

Rupesin siis tutkimaan vähän tarkemmin rautaa ja ferritiiniä, eli elimistön raudan varastoijaa. Ferritiini on proteiinista muodostunut raudan varastomuoto, jonka viitearvot naisilla on 10-150 mg/l. Raudanpuutetta on kuitenkin syytä epäillä, jos ferritiiniarvo on alle 30 mg/l. Raudan tehtävä on sitoa happea veren punasoluissa. Sen puute on maailman yleisin ravintoainepuutos ja naisilla tämä on yleisempää kuin miehillä. Normaalia alhaisempi ferritiinitaso johtuu siitä, että elimistössä ei ole riittävästi rautaa, mikä voi johtua siitä, että ruokavaliosta ei saa riittävästi rautaa tai se ei pääse jostain syystä imeytymään. Kun taas kohonnut ferritiinitaso on yleinen aineenvaihduntahäiriöstä, ylipainosta ja diabeteksesta kärsivillä ihmisillä.

Ferritiini vaikuttaa ihmisen vireystilaan ja jokapäiväiseen jaksamiseen sekä on yhteydessä hengästymiseen ja voimakkaaseen väsymykseen. Vaikka minulla ei ole ollut raskauden missään vaiheessa voimakasta väsymyksen tunnetta, hengästymistä on ollut sitäkin enemmän, mutta huomaan sen vähenneen aloitettuani rautakuuri. Rauta on ihmiselle todella tärkeä hivenaine ja sen puutteen oireet ovat melko laajat, kuten sydämentykytys, huimaus, heikotus, kalpeus, hermostuneisuus, yleiskunnon heikkeneminen, hajamielisyys, levottomuus, ihon ja huulten kuivuminen, kynsien lohkeilu, alavireys, voimakas lihasheikkous, ruokahaluttomuus, suolen toiminnan häiriöt ja ripuli, turvotus, stressi, masennus ja levottomat jalat. Vasta kun aloin lukemaan enemmän raudasta ja ferritiinistä, tajusin pikkuhiljaa, mitä kaikkia oireita minulla on ollut. Esimerkiksi nuo levottomat jalat on oire, mikä piinasi minua iltaisin, kun katsoimme mieheni kanssa sohvalla sarjoja. On kuitenkin huomioitava, että myös D-vitamiiniin ja kilpirauhaseen liittyy saman tyyppisiä oireita kuin raudan puutteessa.

Syötyäni muutaman viikon rautalisää, sain lääkäriltäni lähetteen labraan. Näin pystyisimme tarkistamaan hemoglobiinia tarkemmat rauta-arvot ja ferritiinin. Verikokeen tulokset sain jo seuraavana päivänä. Niissä näkyi, että ainakin hemoglobiini oli noussut takaisin 123g/l:n. Ferritiiniarvot taas olivat melko matalat, vaikkakin viitearvojen sisäpuolella. Tästä huolimatta haluan jatkaa rautalisän syömistä vielä pitkään ja ottaa selville millaiset rauta-arvot minulla on raskauden jälkeen.

Ihanne tapauksessa, saisin kaiken tarvitsemani raudan ravinnosta. Sitä saakin viljoista, lihasta, vihanneksista ja hedelmistä. Kuitenkin kasvisten sisältämä rauta imeytyy huonommin kuin eläinkunnan tuotteista saatava hemirauta, mutta toisaalta kasvisten runsas C-vitamiinipitoisuus parantaa raudan imeytymistä. Raskauden viimeisellä kolmanneksella minulla oli muutaman viikon jakso, jolloin himoitsin punaista lihaa, mikä vaikutti silloin oudolta, sillä minulla ei ole ollut tapana syödä mitenkään paljon lihaa. Tajusin kuitenkin pian, että kyseessä taisi olla elimistön oma tapa kertoa tarvitsevansa rautaa. Rautaa syödessä, tulee muistaa, että kahvi, tee ja maitotuotteiden käyttö saattaa johtaa siihen, että rauta ei imeydy riittävästi, sillä mm. kalsium heikentää sen imeytymistä. Myös alkoholi ja tupakointi häiritsevät raudan imeytymistä. Sen sijaan C-vitamiini edesauttaa raudan imeytymistä, minkä takia suositellaan hedelmän syömistä samalla kun ottaa rautaa ravintolisänä. Raskauden lisäksi myös liikunta lisää raudan tarvetta ja naisilla raudanpuuteanemian yleisin syy on runsas kuukautisvuoto.

 

Vinkki – ruokia, jotka sisältävät rautaa:

Linssit, pavut, kikherneet, kvinoa, leseet, kuitupitoiset hiutaleet, ruisleipä, siemenet, tahini, tonnikala, punainen liha (mulla oli kova himo tähän), riista, pinaatti, rucola, pähkinät, pasta, peruna, riisi, kananmuna, simpukat, äyriäiset ja kala.

 

Lähde: Ferritiini ja opas raudan puutteesta ja Raudanpuute ilman anemiaa