30 000€ perintöä on käytännössä lottovoitto. Muutamakin tonni ratkaisisi monella ihmisellä akuutteja rahahuolia. 30k on koko elämää muuttava summa. Tai olisi, jos sen osaisi käyttää fiksusti.

Kun sain tietää perinnöstäni, kovasti päätin käyttää rahat fiksusti. Päätin ottaa raha-asiani omiin käsiini, ottaa enemmän selvää asioista. Vaihdoin pankkiakin, jotta tilit ja kortit olisivat kaikki täysin itse hankkimiani. Näitä rahoja en haaskaisi vaan ne pidemmällä jänteellä turvaisivat loppuelämäni.

Toisin kävi.

Olin aikeissa ostaa asunnon. Kävin katsomassa asuntoa ja olin sen jälkeen yhteydessä pankkiin asuntolainasta. Luonnollisesti minulle, työttömälle opiskelijalle, ei haluttu antaa lainaa. Minulle perustettiin ASP-tili.

Perintörahoilla kävin kahden viikon määmatkan Aasiassa. Loma oli kieltämättä mielenterveyteni ja niiden haasteista parantumisen kannalta hyvin merkittävä. Oli puhdistavaa elää maassa, jossa kukaan ei tuntenut minua; jossa minulla ei ollut työ- tai opiskeluvelvoitteita, ei sosiaalisia velvoitteita. Olin vapaa. Nukuin pitkään ja hyvin. Kiersin päivät ympäri maata. Söin mitä halusin ja mitä milloinkin teki mieli. Olin täysin vailla huolia. Yksikään loma ennen tai jälkeen sen ei ole ollut yhtä mielenrauhaisa ja levollinen.

Loman jälkeen iski arki eteen. Opiskelin seitsemännettä vuotta korkeakoulussa. En saanut enää opintotukea tai -lainaa. Jätin työni keväällä ennen lomaani, jotta loman jälkeen keskittyisin täysillä valmistumiseen. Valmistuminen onnistuikin vuotta myöhemmin. Valmistumisen jälkeen jäin suoraan työttömäksi. Ja karenssiin. Perintörahojeni ja ASP-tilin vuoksi en voinut saada Kelalta perustoimeentulotukea. Joten aloin elää perintörahoilla.

En budjetoinut rahan käyttöä elämiseeni lainkaan. Elin samalla mentaliteetilla, mitä määmatkallani. Huolettomasti tilasin ruokaa kotiin, ostin vaatteita, kosmetiikkaa ja kaikkea muuta muka-tarpeellista käyttötavaraa. Rahat olivat lopuillaan alle kahden vuoden päästä perinnön saamisesta. ASP-tilikin jouduttiin lopulta purkamaan. Jäljelle jäi kasa velkoja.

Perintörahat saadessani sijoittaminen ei tullut mieleenikään. Siitä ei minulle pankissakaan puhuttu. Osasin ajatella vain asunnon hankkimista ja pidemmällä aikajänteellä sen vuokraamista. En ajatellut voivani ostaa pelkän sijoitusasunnon. En ajatellut voivani ostaa osakkeita ja rahastoja. Siihen aikaan naisten vaurastumisesta puhuttiin vähän, tai sitten en ole seurannut oikeita medioita. Minun käsitykseni sijoittamisesta oli, että sitä tekivät isokenkäiset bisnesmiehet.

30k oli kokemus ja opetus. Sain määmatkalla maistiaisen siitä, minkälaista elämää haluaisin elää. Opin kuinka nopeasti rahat hupenevat, kun niiden käyttöä ei suunnittele.

The best time to plant a tree was 20 years ago. The second best time is now

Voisin jossitella lottovoittoni tuhlausta loppuelämäni. Perinnön saamisesta on viisi vuotta. Paras hetki säästämisen ja sijoittamisen aloittamiselle oli silloin. Toiseksi paras aika on nyt. Viimeiset seitsemän kuukautta palkastani on mennyt automaattisesti 50€ rahastosijoitustilille. Eilen ostin 500 eurolla ensimmäiset osakkeeni.