Tuhlari hankkii luottokortin

Vuonna 2017 olin lähdössä kahden viikon lomamatkalle, ensimmäistä kertaa yksin. Luin netistä, että matkalle suositeltiin otettavan luottokortti. Esimerkiksi OP:n vinkeissä huolettomaan matkustamiseen mainitaan ensimmäisenä luottokortin tarpeellisuus.

Vaikka luottotietoni olivat kunnossa, olin opiskelija jonka tulot koostuivat perinnöksi saadusta 30 000€:sta ja asumistuesta. Opintoni olivat seitsemännellä vuodellaan enkä saanut enää opintotukea tai -lainaa. Pankkini ei myöntänyt minulle luottokorttia. Hätä ei ollut suuri, kun luottokortin myönsi Bank Norwegian.

Bank Norwegianin luottokortin todellinen vuosikorko on 21,96%, vertailuksi MasterCardin todellinen vuosikorko on 15,5%. En aiemmin ymmärtänyt luottokorttia ja muita lainoja ottaessani niiden korkoja. En ajatellut loppuhintaa. Korko on ollut kuin jokin abstrakti käsite, joka ei vaikuta minuun.

Vinguttelin luottokorttia matkalla tonnin edestä. Huomattavista perintösäästöistäni huolimatta en maksanut luottokorttilaskua heti pois. Olihan kuukausimaksu vain 60€. Voisin rauhassa maksella sitä kuukausittain ja nautiskella elämästä perintörahojen turvin.

Viisi vuotta myöhemmin luottokortti on tapissa, on ollut jo kolme vuotta. Velkaantumisen johdosta luottokortille siirretty kuukausimaksu on lähtenyt kolmen vuoden ajan samantien toisen laskun tai ruokaostoksien maksuun. Sen avulla sain maksettua vuonna 2018 ottamani pikavipin tehokkaammin ja sillä autoin myös vuonna 2021 ottamiani osamaksuja. Tähän mennessä olen maksanut luottokorttivelkaa keskimäärin 3600€, korkojen osuus siitä on 558€. Luottokortin raja on 2000€. Tuhlaria vähän hävettää.

Luottokortilla on tänään 56€. Viimein talouteni on hyvässä tasapainossa, eikä minulla ole tarvetta käyttää luottokorttia. Minulla on säästöjä 4500€ eli voisin maksaa luottokorttivelan kokonaisuudessaan heti. Tuntuu kuitenkin järkevämmältä sijoittaa säästöt. Luottokortin lopulliseksi hinnaksi muodostunee noin 5900€.