Tuhlari tykkää syödä
Olen viime aikoina kiinnostunut kuukausittaisen ruokalaskuni hinnasta: paljonko menee ulkona syömiseen tai ruuan tilaamiseen kotiin, kunnolliseen ruokaan sekä herkkuihin. Minulla on pieniä haasteita syömisen kanssa. Ostan innokkaana kaikenlaista terveellistä ruokaa, jotka lopulta päätyvät biojäteroskikseen. Tykkään ruoanlaitosta, mutta toiminnanohjaukseni ja energiatasoni ovat olleet hyvin vaihtelevat vuosikymmeniä. Olen korvannut aterioita herkuilla. Herkkuihin on sisältynyt limu, suklaa, keksit ja sipsit. Harvemmin ostin pullia tai muita leivonnaisia. Woltilla tilasin usein ruokaa kotiin.
Tein ensimmäisen kevyen katsauksen ruokamenoihini maaliskuussa 2021:
- Kaikki ruokamenoni yhteensä maksoivat 241,45€
- Ulkona syömiseen meni 82,60€ eli 34,21% kaikista ruokamenoista
En tuolloin eritellyt herkkujen osuutta. Seuraavaa katsaus kuitenkin antanee osviittaa niistä.
Maaliskuussa 2022:
- Kaikki ruokamenoni olivat 243,18€
- Perusruoan osuus oli 28,86€ eli 11,9%
- Wolttaamisen osuus oli 91,41€ eli 37,6%
- Herkkujen osuus oli 122,86€ eli 50,5%
Vaikka ruokakulut eivät olleet kasvaneet vuoden takaiseen, oli tavallisen kaupasta ostetun ruoan osuus todella pienikokoinen. Herkkujen osuus oli puolet kaikista ruokamenoistani ja suurin osa syömästäni kunnollisemmasta ruoasta koostui kotiinkuljetuksella tilatuista pikaruoista. Katsaus herätteli minua ja halusin pyrkiä muutokseen.
Tein uuden katsauksen heti huhtikuussa 2022:
- Kaikki ruokamenoni olivat 244,56€ eli ruokamenoni kasvoivat +0,50%
- Perusruoan osuus oli 162,9€ eli 66,36% ja sen osuus kasvoi 464,5%
- En tilannut ruokaa kotiin enkä käynyt ulkona syömässä, niiden osuus -100%
- Herkkujen osuus oli 81,66€ eli 33,39% ja niiden osuus pieneni -33,55%
Vaikka ruokamenoni kasvoivat, söin huomattavasti enemmän oikeaa ruokaa herkkujen sijaan. Tavoitteeni on käyttää ruokaan enintään 150€ kuukaudessa. Se sisältää 15€ herkkuihin ja 20€ ulkona syömiseen. Tämä tarkoittaisi lähes 100€ säästöä, jonka voisi hyödyntää luottokortin tai opintolainan maksuun, tai lisätä sijoituksiin.
Herkkujen vähentäminen taloudellisesta näkökulmasta tuntuu minulle myös selkeämmältä haasteelta sen sijaan, että sen kun vain lopetan herkuttelun. Aloittaisin muka herkkulakon. Nyt en ole herkkulakossa. Joudun vain miettimään herkut ja niiden syönnin tarkkaan, etten ylitä budjettiani. Tavoitebudjetti on hyvinkin riittoisa. Saan sillä enemmän kuin yhden suklaalevyn viikossa. Leipominenkaan ei ole kielletty. Nam.