Terveisiä sairaslomalta!

Sairaslomalainen ilmoittautuu, ja toteaa olevansa edelleen hengissä, vaikka melkoisia ”ruuhkakuukausia” on tullut elettyä edellisen postauksen jälkeen. Koti-työ-raskaus-combossa on ollut enemmän kuin riittävästi tekemistä, mutta nyt saa onneksi hiukan hengähtää.

Perjantaina koin eräänlaisen lumipalloefektin, kun soitin aamulla äitiysneuvolaan kerjätäkseni sairaslomaa kipeiden lonkkien lepyttelyä varten. Itse nimittäin olisin ollut tyytyväinen, jos terkkari olisi kirjoittanut lepoa viikonlopun yli, mutta terkka päättikin passittaa mamman lääkärin vastaanotolle.

Lopputuloksena lääkäri määräsi sairaslomaa tämän viikon loppuun saakka, ja lääkkeeksi lonkille lepoa, ja voinnin salliessa kevyttä liikuntaa tai kotitöitä. Käskipä hakemaan lisääkin saikkua, jos ei viikossa vaiva helpota, mutta taidan jättää hakematta, koska tämän sairaslomaviikon jälkeen työpäiviä ennen mammalomaa on pyöreä nolla. 

Tänään kävinkin jo viemässä sairaslomatodistuksen työmaalle, ja palautin samalla avaimet, sekä tyhjensin pukukaappini. Vielä saa totuttautua ajatukseen, että seuraavan kerran kun menen töihin, on meidän perheessä jo melkein vuoden vanha vauva! Aika hullua…

Raskaus on edennyt viikolle 31+0, joten h-hetkeekään ei ole enää kauaa aikaa. Lonkkasärkyä lukuunottamatta kaikki on sujunut yhtä hyvin kuin alkuraskaudessakin, jos kadonneita yöunia ja ah-niin-ihanaa suonenvetoa ei lasketa. Stressitasokin laskenee lähipäivien aikana huomattavasti, kun ei tarvitse rasittaa itseään työasioilla vaan saa nautiskella kodin järjestelemisestä vauvaa varten. 

Suurin osa hankinnoista on jo tehtynä, mutta vielä pitäisi saada tuleva lastenhuone remontoitua ja sisustettua valmiiksi. Lisäksi on kaikkea pientä ostettavaa, lähinnä vaippoja, hygieniajuttuja ja muuta vastaavaa. 

Toivottavasti inspiraatiota ja aikaa riittää jatkossa enemmän myös tämän blogin päivittelemiseen. Tuosta lastenhuoneen pintarempasta ainakin tulen kirjoittamaan, kunhan vaan saadaan miehen kanssa jotain valmistakin aikaan. Nyt kuitenkin suunnistan sohvan nurkkaan tikuttamaan sukkaparia, joka jo huutelee haluavansa pois puikoilta.

Suhteet Oma elämä Terveys Raskaus ja synnytys

Penninvenytystä makuuhuoneessa.

 

Kuten aikaisemmin jo kerroin, vietettiin Tuijalassa tällä viikolla emännän osalta talvilomaa. Lisäksi kerrankin kävi lähes maaginen tuuri, ja Mies sattui myös olemaan vapaalla töistä lähes koko viikon, joten aika todella tuli käytettyä hyödyksi!

Tiistaina aamulla aloin nyppimään makkarista tapetteja alas seiniltä, ja niitä samoja seiniä tulikin tuijoteltua koko päivä. Mutta työ palkittiin, koska keskiviikkona saatiin mennä murun kanssa nukkumaan ”ihan uudessa” makkarissa. 

Joten, saanko esitellä: Ainakin omaan silmään ihan h-i-r-v-e-ä soma pastellinvihreä makuuhuone suoraan rakkaalta 90-luvulta. Erityistä huomiota vaativat osakseen myös ikimuodikas bordi tuolla katonrajassa. Ah, ja yök. Tästä siis lähdettiin liikkeelle.

DSC_0022.JPG

Mitä enemmän tapettia sain seiniltä revittyä, sitä enemmän alkoi jo homma hymyilyttää. Varsinkin, kun alta paljastui jotain melko retroa! Tuli elävästi mieleen se, kun teininä halusin remontoida oman huoneeni lapsuuden kodissa, ja sieltä löytyi kaikkien kolmen tapettikerroksen alta tismalleen saman väriset seinät. Kohtaloa, ehkä? 😀

DSC_0025.JPG

Ja sitten se lopputulos mikä saatiin aikaan ihan itse! Meillä miehen kanssa on tapana tehdä tehokkaita pikakierroksia paikalliseen maalikauppaan, ja tämänkin huoneen uuden tapetit ja maalit valittiin varmaan vartissa. On se helppoa, kun tietää mitä haluaa (ja selaa ensin hirveässä muuttohuumassa pinterestistä inspiraatiokuvia pari viikkoa). Onneksi ainakin tähän asti myös miehen ja minun maut ovat sisustuksen suhteen kohdanneet melko kivuttomasti, joten isommalta soutamiselta ja huopaamiselta vältyttiin.

DSC_0037.JPG

DSC_0038.JPG

DSC_0043.JPG

Makkarin päätyseinä tapetoitiin sopivasti alelaarista löytyneellä raitatapetilla, ja huoneen loput seinät sai uuden maalipinnan ihan vaan maalarinvalkoisena, joten koko ”remppabudjetti” oli meillä suunnilleen 50 euron luokkaa. Tosin tapettiliisterit ja muut välineet meillä oli jo vanhastaan, eli niistä ei tullut kuluja. Myös huonekalut ja tekstiilit löytyi jo vanhastaan, kun aikoinaan sisustettiin vanhan kodin makkaria.

Sängyssä oleva lankkupääty on meidän molempien mielestä parasta koko huoneessa, ja miksei olisi, onhan sekin ihan itse tehty alusta loppuun viime kesänä. Lankut siihen saatiin silloin miehen veljeltä, joka purki rintamamiestalonsa vanhan puulattian pois uuden tieltä. Ainakin omasta mielestä tällekkin askartelulle tulee heti hiukan lisää tunnearvoa, kun sillä on oikeasti historia, eikä lautoja ole vaan haettu uutena kaupasta. Vaikkei sekään väärin ole, jos tuota ”vanhaa tavaraa” ei ole itselle saatavilla.

Koti Sisustus DIY