Hän on täällä taas

Tää mun blogisekoilu rupeaa käymään jo ihan tragikoomiseksi, mutta kuitenkin: all over again ja niin edelleen! Moi taas!

Melkein vuoden (en kyllä laskenut, mutta tosi pitkä aika tässä meni) ja yhden toisella alustalla uudelleen aloitetun blogin jälkeen ajattelin, että fuck this ja tulin tänne takaisin. Nykyisin oon zen ja mulla on selkeä blogisuunnitelma. Tai tavallaan ainakin.

Oon nimittäin (tällä kertaa oikeesti) päättänyt, että tää blogi tulee täyttymään varmaankin pääosin niistä pohdinnoista ja teksteistä, jotka eivät instaan mahdu edes sillä mahtavalla kuvatekniikallani, jossa tekstistä tehdään kuvia joita voi sitten swaippailla. En ees yritä mitään muuta tällä hetkellä. Tietty, tietty… Kuka tietää – ehkä sekin koittaa, että ihan oikeesti löydänkin itseni  täältä pohtimasta arkisia juttuja monikkovivahteella sekä puhumaan aiheesta ja sen vierestä. Se ei kuitenkaan oo todennäköistä vaan tää tila tässä blogissa on lähinnä huikea temmellyskenttä mulle. Ja antaa toki hulppeat puitteet niiden mutkien seuraamiselle, mitä syntyy kun kun yksi perhe suunnistaa kohti helpompaa  ja minimalistisempaa lapsi perhearkea. Koska kyllä sitä tekstiä syntyy. On aina syntynyt.. Seuraavaksi mä rupean suunnittelemaan niiden mun kahden väliaikablogissa olevan postauksen siirtämistä tänne.

Tsau vaan ja palataan ens kerralla!