Samantha Jones flunssassa -hetki

Muistatteko Sinkkuelämää-sarjan jakson, jossa Samanthalla on flunssa? Jossa hän soittelee kaikille entisille hoidoilleen, voisivatko nämä tulla laittamaan verhotangon paikoilleen, ettei aurinko paistaisi silmiin? Ja itkee lisäksi räkäitkua Carrielle ”I’m gonna die alone” -sanojen säestämänä?

No, minulla oli viikonloppuna sellainen hetki. Tai oikeastaan olin koko viikonlopun tuossa fiiliksessä.

Podin flunssaa, jossa pelkkä vesilasin hakeminen oli aplodien arvoinen suoritus. Suihkussa käymisestä sai jo huutomyrskyn ja aaltoja. Pahinta oli kuitenkin henkinen olotila. Olin varma, ettei elämässäni ole tällaisenaan hiventäkään järkeä, että parempi vaan alkaa seurustella.

Kuumemittarin piipityksen lomassa pääni rakenteli mielikuvia siitä, miten asiat olivat kuitenkin ihan hyvin eksieni kanssa (toim. huom. ei ollut). Kolmannen yksin vietetyn vuorokauden ja lukuisten Nicholas Sparksin elokuvien jälkeen olin täysin varma, että minun on palattava yhteen eksäni kanssa.

Ennen suoritusta otin buranan, jotta voisin myöhemmin todeta tajunnantilani olleen jokseenkin vakaa. Normaalissa ruumiinlämmössä naputtelin viimeisimmälle eksälleni viestin, jossa selitin tilanteen ja pyysin häntä muistuttamaan minua siitä, että voimme pahoin suhteessamme ja ettei hän rakasta minua.

Eksä vahvistaa kiltisti tiedon. Naputtelee lisäksi muutaman rivin eroomme johtaneita syitä, jotka ovat omasta mielestäni täysin triviaaleja ja lapsellisia. Ainiin, tämän takia! Ainiin, tämän takia me erottiin!

Nostalgia 6 – todellisuus 0.