Hyvät treffit

Kävin pitkästä aikaa treffeillä. Oli hauskaa ja kivaa, nauratti ja hymyilytti. Eikä haitannut, että kaveri miellytti kovastikin omaa silmää.

Lähtiessä tyyppi huikkaa vielä, että ensi kertaan. Menen tyytyväisenä kotiin.

Laitan seuraavana päivänä viestin perään, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Kaveri ei vastaa. Menee pari päivää. Radiohiljaisuus jatkuu. Kyllästyn. Laitan hyväntuulisen ja kivan viestin, jossa toivotan hyvää jatkoa.

Mistä näitä sankareita tulee? Onko aikuisen ihmisen niin suunnattoman vaikeaa sanoa suoraan, että nyt ei napannut silleen suuremmin, että hyvää jatkoa sulle.

Kerroin tapauksen hyvälle kaverille, jonka suusta taas kerran sain kuulla ne oikeat sanat:

”Mutta eihän tommosen kanssa sitten muutenkaan toimis, jos se ei ikinä uskalla sanoa, mitä oikeasti ajattelee.”

Niimpä, ei toimis ei. Sinäpä sen sanoit.