Ei pelata enää

Vietin eilen päivän kotona yksin ja peiton alla. Päivän vaatimuksena oli, että mitään järjellistä viihdettä ei saa katsoa. Onnistuin.

Huono viihde tarjosi kuitenkin tällä kertaa oivalluksen. Aivottoman tuotesijoittelumössön seasta mieleen jäivät sanat, jotka jäivät pohdituttamaan:

”Nykyään pelataan hirveästi ihmissuhdepelejä.”

Hämmennyin – ai että nykyään? Ai että näin ei ole aina tehty? Oli tai ei, aloin pohtia omaa ja erinäisten hoitojen viime aikaista käytöstä. Olemme kaikki aikuisia ihmisiä, mutta käyttäydymme kuin pahimmatkin teinit.

Lasketaan minuutteja sopivaan vastausaikaan, kyttäillään viestimien lukukuittauksia, päivitellään somea erinäisten tarkoitusperien mukaan ja ennen kaikkea: ei voida missään nimessä sanoa suoraan, että miten ne asiat nyt ovat.

Että minua kiinnostaisi nyt saada sinut sänkyyni, kun olet niin ihana. Tai että kiva kun ehdotit, mutta en usko, että se on hyvä idea. Tai jopa ihan että, tiedätkö haluaisin kanssasi enemmänkin kuin vain tätä seksiä. Tai että olet tosi kiva tyyppi, mutta jos sittenkin vain pannaan satunnaisesti sunnuntaisin.

Päätän lopettaa, NYT.

Alan olla aikuinen ja sanon niin kuin asiat ovat. Lopetan pelaamisen. Flirttailla toki saa ja pitää, mutta pelata ei tarvitse. Ne, jotka eivät pysy elämässäni ilman pelejä, voivat mielihyvin mennä heittelemään noppaa jonkun muun elämään.