Mies joka koskettaa

Koko kevään on tuntunut, että ajelehdin elämässä päämäärättömästi kuin tyhjä oluttölkki Kolera-altaassa. Tuntui, ettei kukaan ole pitkään aikaan tiennyt minne suuntaan pitäisi lähteä – en liioin minä itse, universumi tai edes mikään suurempi voima.

Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua, että ohjaus on palannut ja suunta alkaa pala palalta selvitä.

Tahmealta tuntuva elämä sai kaipaamaan eksää, vaikka erosta oli jo aikaa. Onneksi universumi kuitenkin päätti lopulta vähän muistuttaa siitä, miksi kyseinen suunta on vain niin kovin väärä.

Vanha sinkkuaikojen tuttava otti nimittäin pitkästä aikaa yhteyttä. Kyseli, mahtuisiko viereen nukkumaan.

Harrastimme ennen viimeisintä seurustelusuhdettani säännöllisiä ”jutellaan koko yö ja nautitaan toisistamme” -tyyppisiä vierailuja. Mies on mainio yhdistelmä hyvää ystävää ja hyvää rakastajaa. Molemmille on kuitenkin selvää, ettei välillämme ole muuta.

Mies saapuu yöksi, viihdyn tyypin seurassa erinomaisesti. Yöllä koen valaistumisen hetken.

Pimeässä lämmin mies kaivautuu kiinni kylkeen. Silittää sormien selkäpuolella kasvojen ihoa – hiljaa, pitkään ja tunnustellen. Kylmät väreet. Tuntuu niin hyvältä, että melkein liikutun. Mies suutelee otsaani. Suutelee ohimoita, suutelee poskia, suutelee kaulaa. Koko keho on elossa, värisee ja kehrää. 

En sitten ihan heti nukahtanutkaan, tiedätte kyllä – kaulan suuteleminen.

Ilahduttavinta oli kuitenkin muistaa taas se, miten hyvältä kiireetön, hellä ja nautinnollinen kosketus tuntuu. Kun tuntee, miten toinen nauttii, kun saa koskettaa toisen ihmisen ihoa.

Tästä olen ollut paitsi koko viimeisimmän suhteeni ajan. Tällaista haluan tulevaisuudessa.

Kiitos vinkistä universumi.