Olin kuluneella viikolla treffeillä. Mies oli oikein mukava ja huomaavainen, ja viihdyin hänen seurassaan mainiosti.

Treffeillä tulin kuitenkin miettineeksi sitä, miten kummallisista asioista miehet luulevat minun olevan kiinnostunut. Tiedättekö ne jutut, joita lipsautellaan muka huolimattomasti sivulauseissa ja ajatellaan, että nyt nousee pisteet niin että ropisee:

1. Aion ostaa asunnon / ostin juuri asunnon / omistusasuntoni sijaitsee..

Tämän lipsauttaa muka huomaamattomasti lähes jokainen, jolle asia on tavalla tai toisella ajankohtainen tai mahdollinen. Toki asunnon ostaminen on iloinen asia, mutta sen kertomisessa treffeillä on myös sivuvivahde, että minulla on mahdollisuus ottaa kuusinumeroinen summa lainaa tai sen verran lepää pankkitilillä. Hyvin menee siis, pystyn huolehtimaan itsestäni ja perheestäni taloudellisesti. Kiitos tiedosta, tämä lämmittää.

2. Siirryin juuri ylempiin tehtäviin

Onnea ylennyksestä, mutta minua ei kiinnosta oletko massipäällikkö, pienipalkkainen duunari vai jotain siltä väliltä. Minua kiinnostaa, pidätkö työstäsi ja jos pidät, miksi. Itselleni ehdoton plussa on myös se, että työ ei ole elämän tarkoitus. On jokseenkin rasittavaa, jos jokainen lause alkaa ”meillä töissä” tai ”oota mä hoidan yhden duunijutun”.

3. Olen matkustanut Aasiassa

Tinderissä hyvin monella miehellä lukee profiilissaan, että matkustaminen on heille mieleistä puuhaa. Ja nimenomaan, että ovat matkustaneet AASIASSA. Ekana kuvana on sitten jossain Thaikuissa otettu kuva, jossa tyyppi näyttää ruskettuneelta ja rennolta. Minua kiinnostaisi enemmän se, mitä tyyppi tekee ne 50 viikkoa vuodesta, jolloin hän ei ole lomalla Aasiassa. Sanoinko jo, että Aasiassa ovat matkustaneet – eivät suinkaan Euroopassa.

Puhuimme taannoin parin ystäväni kanssa siitä, miten kriteerit potentiaalisille puolisoehdokkaille ovat muuttuneet vuosien saatossa.

Vielä muutama vuosi sitten sitä toivoi, että puoliso olisi – noh melkein jumalasta seuraava eli täydellinen paketti kaikkea ihanaa ja hykerryttävää. Ettei sen kanssa koskaan olisi tylsää arjessakaan ja että kaikki olisi sen kanssa romanttista, täydellistä ja sielua ruokkivaa.

”Liian tavallinen” oli täysin hyväksyttävä syy lopettaa tapailu tai seurustelu.

Vuosien kuluessa kriteerit ovat kuitenkin muuttuneet. Deittikumppanin tavallisuudesta on tullut hyve, joka kerrotaan ystäville silmät innostuksesta vilkkuen.

Ja tavallisuudella en tarkoita sitä, että pitäisi sekoittua harmaaseen massaan – ettei saisi erottua, olla omanlaisensa. Vaan että olisi käytöstavoiltaan, tunne-elämältään ja elämäntavoiltaan jokseenkin tasapainossa ja pääpiirteittäin sinut itsensä kanssa.

Nauroin tavallisuuden ihannointiamme eräälle toiselle ystävälle ja totesin, että kylläpä rima on laskenut vuosien kuluessa. Viisas ystävä kuitenkin totesi, että onkohan sittenkään kyse riman laskemisesta. Olisiko kyse realismista, rehellisyydestä ja siitä, että uskaltaa kohdata ihmisen ihan vain ihmisenä.

Ettei odota, että toinen on supersankari, joka hoitaa aina ja kaiken täydellisesti. Vaan että supersankarin sijaan haluaa vierelleen samanlaisen arjen puurtajan kuin itsekin on. Sellaisen, jolla on välillä huono päivä ja joka mokailee. Sellaisen, jonka kanssa on joskus tylsää ja joskus ihanaa.

Sellaisen, tiedättekö ihmisen.

Pssst! Jos tätä lukee nyt joku mies, niin älä silti kirjoita Tinder- tai muuhunkaan profiiliin, että ”olen vain tavallinen mies”.