Miten minusta tuli parfyymifani?
Heippa! Tämä on ensimmäinen blogipostaukseni.
Minusta kehkeytyi hajuvesiharrastaja noin pari vuotta sitten, ja ajattelin että voisin kirjoitella tuoksuista blogiakin. Meitä hulluja tuoksuttelijoita on muitakin, tiedän! Kuuluisalla Vauva-foorumillakin on parfyymifanien oma, satojen sivuja pitkä ketju. Kansainvälinen kohtauspaikka on taasen Fragrantica.com, josta löytyy laajojen keskustelupalstojen lisäksi melkein kaikkien maailman tuoksujen tiedot, arvostelut, artikkeleita hajuvesiin liittyen yms.
En muista, että olisin ollut aina erityisen kiinnostunut tuoksujen maailmasta, mutta kyllä lapsena mielelläni haistelin kaikkia perheemme naisväeltä löytyviä tuoksuja, ja sain oman ensimmäisen hajuveden alle 10-vuotiaana. Teininä ja varhaisaikuisena minulla oli korkeintaan pari tuoksua kerrallaan käytettävissä, eikä ne olleet mitenkään erityisiä – halpaa massakamaa, mitä oli helposti saatavilla, valintakriteerinä että tuoksui omaan nokkaan hyvälle. Muistan noista ajoista ainakin Jeanne Arthesin Boumin, vaaleanpunaisen superedullisen hedelmäisen tuoksun, jota ostin Seppälästä, Calvin Kleinin Eternityn joka tarttui mukaan jostain kirpparilta, So?.. merkiltä oli pari-kolme karkkimaista raikasta tuoksua, Naomi Campbellin Cat Deluxe (pinkki ja musta) ja olisko ollut Wild Pearl, Celine Dionin Belong. Ensimmäisen työpaikkani saatuani oli heti pakko hankkia Guccin Envy ja Diorin J’Adore.
Kiinnostuin eri tavalla, syvällisellä tasolla hajuvesistä kun katsoin venäläisen Mestari ja Margarita -elokuvan. En ollut lukenut kyseistä teosta, joten kyseessä oli ensimmäinen kosketus Bulgakoviin. Jossain kohtaa elokuvaa oli kohtaus, jossa teatteriyleisölle kaiketi Saatanan toimesta luvattiin kaikenlaisia ylellisyyksiä, ja mainitiin ”Guerlainin Mitsouko”. Minulla oli samaan aikaan juuri joku 1920-kaiho päällä, ja kun googlasin tätä kyseistä tuoksua, vastaan tuli artikkeleita tuon ajan naisista, jotka sitä käyttivät ja minulle tuli pakkomielle saada kokeilla tuota tuoksua. Kyseessä on Guerlainin legendaarinen chypre-hajuvesi, jossa tuoksunuotteina mm. persikkaa, jasmiinia ja sammalta.
Löysin pienen vintage-pullon Huuto.netistä ja sen saavuttua minulle avautui tämä uusi harrastukseni. Täytyy sanoa, että vaikka tiedostin, että Mitsouko tuoksuu aika retrolle (jotkut puhuvat ”mummolle”) hajuveden historian ja legendan ansiosta löysin siitä jotain paljon syvällisempää, kuin vain päällimmäisen tuoksun. Vaikka alkuperäiseen verrattuna on varmaankin tullut muutoksia enemmän kuin tarpeeksi, tieto, että tätä on ollut jo 100 vuotta markkinoilla ja suunnilleen tältä ovat tuoksuneet 1920 luvun ihanat flapperit ja kabaretanssijat jotenkin lämmitti mieltä. En käyttäisi Mitsoukoa ulkona, pidän sitä täysin omana, intiiminä tuoksuna. Käytän sitä siis ainoastaan yksin ollessani ja tykkään laittaa hieman ennen nukkumaan menoa.
Muutenkaan en hanki hajuvesiä tehdäkseni ihmisiin vaikutuksen tai käyttääkseni niitä ulkona. Minulle parasta on, kun saan tutustua tuoksuihin kotona omassa rauhassa, avaan muiden harrastajien kokemukset, luen niitä tuoksutellen parfyymiä, uppoudun mielikuviin ja -maisemiin… Ei tätä kaikki ymmärrä, mutta sellaista on introvertin tuoksuharrastajan elämä! 🙂
Jatkuu seuraavassa jaksossa…