Pieni prologi:

Noniin. Vihdoinkin tämä toinen kiireinen tuotannonopiskelija sai itsensä blogin äärelle. Kävin ensi töikseni Saanan pyynnöstä lisäämässä kappalejaot Saanan aikaisempiin juttuihin – ilmeisesti Kuubaan kuljetettuja Mac-koneita on myös sabotoitu siten, että ulkomaailmaan lähetettävä tieto on vaikeammin luettavaa, tai ylipäätään vaikeampaa julkaista mikäli enter ei blogialustoilla toimi.

Vaikka asustelenkin täällä suuressa ja mahtavassa New Yorkissa, USA:n itärannikon ihmeellisessä myrskynsilmässä, maailman madiapääkaupungissa, missä kaikki on mahdollista; on kaikki mahdollinen täällä myös aika vaikeaa ja ennen kaikkea kallista. Onneksi suurin osa käytännön säädöstä painottui muuton jälkeisille viikoille, ja nyt huomaan tietoisesti unohtaneeni jo suurimman osan kaikesta siitä sotkusta mitä pankkitilin avaaminen, puhelinliittymän avaaminen, netin asennuttaminen, asunnon vuokraaminen, asunnon vuokraaminen ja asunnon vuokraaminen aiheuttivat. Pienet jutut, kuten

– Se, että asunnon hinta (muutenkin jo yli budjetin) nousee yhtäkkiä siinä vaiheessa kun vuokrauspäätös on tehty

-Se, kun takuuvuokra ja ensimmäisen kuun vuokra on jo maksettu, välittäjä lähettää viestin jossa hän iloisesti ilmoittaa, että asunto vuokrataankin jollekkin toiselle ja kaikki rahat -humps hamps – jäävät nyt heille

-Se että vuokrasopimuksessa lukee mm. ettei omia ikkunoita saa pestä (safety reasons – asun ensimmäisessä kerroksessa)

-Se että pankissa oma nimeni kirjoitetaan pankkikorttiini kerta toisensa jälkeen väärin

-Se että pankissa sähköpostiosoitteeni kirjoitetaan yhä uudestaan tietokantaan väärin, niin etten pääse omaan verkkopankkiini lainkaan

-Se että 30minuutin sinne tänne heittely erinäisissä automaattivastaajissa ei koskaan pääty siihen, että elävä ihminen vastaisi asiakaspalvelupuhelimeen, koska minulla ei ole tunnistukseen tarvittavaa sosiaaliturvatunnusta

-Se että kun vihdoinkin saa asiakaspalvelijan puhelimen päähän ja tavaa oman nimensä, jotta se kirjoitettaisiin oikein ja pääsisin omaan verkkopankkiini, päättyy siihen, että asiakaspalvelija taas kirjoitti sen vahingossa väärin ja uusi sota automaattivastaajan kanssa alkaa jälleen

-Se että yrittää soittaa ulkomaanpuhelun omasta kännykästä tyssää automaattiseen vastaajaan joka sanoo, ”ettei tästä liittymästä voi soittaa ulkomaille” vaikka olen 10 minuuttia aikaisemmin solminut operaattorin kanssa sopimuksen jossa maksan ylimääräistä joka kuukausi jotta ulkomaanpheluiden minuuttihinta olisi pienempi

-Se että sähkölasku on parempi henkkari kuin passi

-Se että sähkö- ja kaasulasku on tullessaan ns. ”estimated bill”, mikä tarkoittaa sitä ettei se välttämättä vastaa lainkaan omaa sähkön- ja kaasunkäyttöä (oma kaasulaskuni oli 1700 dollaria tullessaan arvioituna, ja 5 dollaria tullessaan mittariluvun jälkeen oikaistuna. Ja! Jotta mittarinluku saatiin järjestettyä, tarvittiin paljon erinäistä taistelua automaattivastaajien ja voice recognition systeemien kanssa

-Se, että jengillä on toisinaan aika lailla enemmän asennetta (siis ASENNETTA) kuin minulla

-Se, että kaikkialla on meteliä, paskaa, roskaa, rottia ja torakoita ja lämmitys ei talven tullen oikein toimi

-Se että kaikki muutin tässä kaupungissa tuntuvat olevan elokuva-alalla. ”Oh I work at that construction right there, but I’m an actor.”

…saattaa olla joskus aika koomistakin ja jos ei muuta, niin myöhemmin selvittyään hauska tarina kerrottavaksi.

Täällä on pakko pitää oma positiivinen energia yllä ja rakastaa kaikkia ihmisiä, torakoita, hajuja ja älyttömyyksiä. Ne tekevät New Yorkista sen ihanan kaupungin, joka se on. Kaduilla törmää jatkuvasti julkkiksiin, elokuvatuotantoihin, erinäisiin konflikteihin ja mukaviin tuntemattomiin ihmisiin. Siksi elokuvatuotannon opiskeleminen onkin hyvin otollista täällä. Täällä elokuvateollisuus on olemassa ja sen aistii ja näkee joka puolella. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, myös täällä asuminen tuntuu välillä siltä kuin eläisi elokuvassa. Yhden päivän aikana kohtauksia satelee useasta genrestä. Perus päivä kulkee romanttisesta draamasta, komediaksi, toimintaelokuvaksi, futuristiseksi scifiksi, ja hillittömäksi farssiksi.

Tällä viikolla kuvaamme Wall Streetin valloitusta alakaupungin Financial Districtillä. Wall Streetin ja WTC:n välinen Liberty Square on ollut nyt hyvän tovin valloitettuna ja telttayhteisöön mahtuu oikeiden aktivistien lisäksi myös hyvä rivistö kaiken maailman hulluja, kodittomia ja narkkareita, joilla on valloituksessa paremmat olot kuin kaduilla tai yömajoissa. Kahden kuvauspäivän iakana olen ehtinyt nähdä mieletöntä draamaa, yhden pommiuhan, muutaman pidätyksen ja Graham Nashin+David Crosbyn konsertin. Tuotannon näkökulmasta paikka on todella haasteellinen. Siitä lisää viikonloppuna kun kuvaukset on ohi.