11.10.2011 Viimeinen kuvauslupien hakemusten jättöpäivä oli maanantaina, eilen siis. Toinen ohjaajistani, Adam, tiesi aivan hyvin tämän, ja vielä eilen kiikutin hänen viime hetkellä keksimiään lokaatioita Tonylle, koulun tuottajalle, joka niitä kiikuttaa sitten eteen päin hallituksille jne. Tänään tämä unkarilainen ohjaajani sitten keksi vaihtaa koko kuvaussuunnitelman. Aikaa on ollut vähän, ja kuvaaja on vasta päässyt mukaan, kyllä, ymmärrän, mutta kun. No niin. Lupia ei enää voi hakea. Ohjaajalla on oikeasti ihan hyviä ideoita, joilla on ihan hyvät perusteet. Eikä muu enää kelpaa.

Mitä siis tekee tuottajaopiskelija? Ensimmäiseksi hän keskustelee vaivihkaa koulun tuottajan Tonyn assistenin, Evelion, kanssa. Evelio pelottelee kuubalaisella poliisilla ja vankilakeissin haittavaikutuksilla muihin ryhmiin nähden, jotka kuvaavat meidän jälkeemme. San Antonio de los Baños, kuvauspaikka, on pieni. Sitten Evelio sanoo, että laillisesti näin minun pitää sanoa, mutta te olette kaikki aikuisia ihmisiä.

Tuottajaopiskelijalla on kaksi asesoria, omaa tutor- opettajaa: tanskalainen ja argentiinalainen tuottajat Katrin & Tati. Tuottajaopiskelija haluaa keskustella heidän kanssaan sisäistä moraalisista ristiriidoistaan. Katrin & Tati ilmaisevat vain, että mikäli aion tehdä jotain laitonta, por favor että ilmoitan heille etukäteen, just in case. Tuottajaopiskelija marssii koulun tuottajan pakeille ja kysyy, mitä hänen pitäisi tehdä. Koulun tuottaja toteaa, niin no, sinähän olet ulkomaalainen, sinulla on paljon lupapapereita mukanasi, etkä oikeastaan tiedä, mikä katu olikaan mikä, ja elokuvahan on tärkein, mutta jos joudutte putkaan, koulu ei voi ottaa teistä vastuuta, ja takavarikoidun kameran maksatte sitten itse. Lisäksi minua neuvomaan välttämään mahdollisia hankalia kuvauspaikkoja lokaatiokierroksilla päiväsaikaan edes still-kameran kanssa, sillä silloin “ne” havahtuvat ja saattavat alkaa soitella. Parempi siis tehdä pikainen pieni rynnäkkö kuvauspäivänä ja poistua sukkelaan. Lisäksi neuvotaan viemään mahdolliset kyselijät lepertelemällä kauas kuvausryhmästä kahville tms, ja jos joutuu käymään kamarilla, että se on tuottaja, joka siellä lähtee siellä käymään, ja näin ryhmä jää kuvaamaan. (Muistelen lämmöllä hyveellistä tuottajaopiskelijaystävääni Nannaa, joka saisi varmasti hermoromahduksen täällä…) Ohjaajani olisi vain tyytyväinen viedessään koko ryhmän mukanaan putkaan, sehän kuuluu työnkuvaan. Ei minuakaan putka kammoksuta, mutta yhtäkään kameraa en kyllä maksa!

Yhteenveto: musta huppu päähän vaan ja Fidelin naamaa yöllä kuvaamaan S.A.B:in ulkopuolisille pelloille. Samalla reissulla hiipinemme mustissa myös lentokentän cargo- alueen ohitse. Koko homma tuntuu aivan absurdilta, vielä ajatellen että kuvaamme ‘falso documental’:ia Kuubasta alienin näkökulmasta…