176 päivää ennen Marimekkoa

Luonnoksissa odottaa kymmenen eri kirjoitusta. Tarinoita, joita luonnostelen ensin mielessäni kappale kerrallaan. Kirjaan parhaita lauseita puhelimen muistiinpanoihin. Tai raapustan johonkin ja seuraavana päivänä unohdan että mihin. Jokainen tuntuu keskeneräiseltä.

Matkaväsymystä, olen ajatellut. Rasitusta aikaeroista. Ärsyyntymistä hostellielämään. Koti-ikävääkin.

Sillä aikaa kun tekstit eivät tule valmiiksi, teen muita vähemmän  järkeviä asioita. Kahden viime viikon aikana Australiassa olen esimerkiksi:

Keskustellut hostellin vessassa 18-vuotiaan ranskalaisen kanssa kuinka minulla ei ole tarvetta bailata. 18-vuotias luuli, että minulla oli eksistentiaalinen kriisi. Minä halusin vain ajoissa nukkumaan. Poistuimme molemmat hämmästyneinä.

Katsonut kartasta, että hostellin vieressä on metsä. Lähtenyt kävelylle metsään kuuntelemaan Wilcoa. Todennut, että metsä onkin suo ja kävellyt takaisin hyttyspilvessä. Samalla pelännyt vähän alligaattoreita.

Vakuuttunut, että hyttysten mielestä veressäni on jotain spesiaalia.

Nukahtanut laivassa katsellen tähtitaivasta. Vakuuttunut samalla olevansa valmis useamman päivän purjehdusretkelle. Australiassa laiva oli satamapoukamassa, mutta vakuuttunut olen kyvyistäni.

Katsonut putkeen neljä Twilight-elokuvaa. Valvonut Twilight-elokuvia katsoen aamuviiteen. Ollut hyvin väsynyt yhden päivän, koska ei ehtinyt nukkua, koska katsoi Twilight-elokuvia. Kyseinen päivä saattoi muuten olla tänään.

Riskeerannut koko loppumatkan budjettinsa käymällä Marimekon liikkeessä. Huokaissut vähän helpotuksesta kun haaveiltu mekko ei ollutkaan 100 % täydellinen (vain 90 % täydellinen). Lähtenyt vähän surkeana pois ilman uutta mekkoa. Hymyillen kuitenkin, koska sai edes hypistellä.

Laskenut päiviä seuraavaan palkkapäivään, jolloin voi kävellä Kampin Marimekon liikkeeseen mekko-ostoksille. 176 päivää enää.

Juonut aamukahvina Juhlamokkaa ja syönyt korvapuustia. Suomalaistaustaisten mummojen ja pappojen kanssa. Australiassa. Melbournessa.

Halunnut osata leipoa ruisleipää. Ilmoittautunut mummojen avuksi ruisleipätalkoisiin. Australiassa. Melbournessa.

Ajatellut liikaa. Erityisesti ajatellut kuinka keskeneräistä kaikki aina on. Ikuista luonnosta, oli sitten kotona tai Australiassa. Ajatellut, että voisi harkita ajattelevansa vähän vähemmän. Ja leipoa enemmän ruisleipää.

//

Australian reitti on kulkenut näin: Byron Bay – Gold Coast – Melbourne. Kuvat ovat matkan varrelta. Vielä viikko, sitten Honolulu kutsuu.