Kiinan äänet
Joka puolella loputtomasti vieraita sanoja ja merkkejä. Ihmisiä katsomassa silmiin ja kertomassa tarinoitaan. Kiinaksi.
Kunpa voisi ymmärtää. Kunpa voisi tehdä muutakin kuin hymyillä ja nostella olkapäitään ymmärtämättömyyden keskellä. Joka päivä luotan ja seuraan, osoitan ja nyökkään ja pärjäänkin mainiosti. Pohdin, mistä tarinoista jään ulkopuolelle ilman yhteistä kieltä. Mitä minua Shanghain modernin taiteen museossa kuljettanut mies halusi kertoa taideteoksista? Kaverikuvaan yhteinen kieli riitti. Nyt jossain ovat valokuvat, kun yksi pitkä vaaleahiuksinen suomalainen hymyilee kiinalaisen miehen kainalossa. Hyväntahtoisuuden tunnistaa, eikä sen äärellä voi kieltäytyä.
Jos saisin valita, niin jokainen sana ja lause Kiinassa olisi Nova Heartin Helen Fengin lausuma. Pehmeää, mutta voimakasta. Kaunista ja täynnä tunnetta.
Oikeasti Kiina kuulostaa aika erilaiselta. Nopeita, yllättäviä ja korkeita ääniä. Kun jokaisen pitää vaatia itselleen oma tilansa, myös äänellä, jää hiljaisuudelle vähemmän tilaa. Kadut eivät hiljene öisinkään, betonirekka kulkee läpi kaupungin torvi pohjassa ja skootterien sekä sähköpyörien hiljaisen moottorin unohtaa kun kelloa soitetaan joka kulmassa.
Jalkakäytävillä katukeittiöiden wokkipannut sihisevät ja kalakaupan edustalla pulputtavat laatikot vettä täynnä rapuja, simpukoita ja mustekaloja. Puistoissa pelataan yhdessä mahjongia ja korttipelejä, seurataan, kommentoidaan ja eletään mukana jännityksessä. Viikonloppuisin Shanghain puistoissa vanhemmat etsivät lapsilleen puolisoita. Siinä tilanne, jossa hiljaisuudella ei kauppoja synny varmasti.
Kaupunkielämässä hiljaisuutta saa öisin korvatulpilla, unesta ei tarvitse huolehtia. Uskon, että edessä on vielä niin hiljaista maaseutua ja pelkästä meren kohinasta täyttyvää äänimaisemaa, että kaupungin ääniä voi tulla ikäväkin.
Huomenna kuuntelen taas junaraiteiden kolinaa, kun suuntaamme Suzhoun kaupunkiin. Mihin siitä on vielä mysteeri. Kiinan pinta-ala on 9 596 961 km2. Eiköhän tässä ole tilaa seikkailulle. Hiljaa tai ei.
Kuulokkeissa on soinut aamuin ja illoin Nova Heartin juuri ilmestynyt albumi. Pekingistä lähtöisin oleva bändi kiertää paraikaa sattumoisin Eurooppaa, mutta toivon että onnistun myöhemmin näkemään keikan Kiinan puolella. Elokuussa Helsingin Modern Sky -festivaalilla bändi vakuutti ja Helenin karismaa lavalla oli helppo ihailla.
Ei väliä kaupungin äänillä, kun voi nukahtaa tämä musiikki korvissa.
”She’s got lights in her eyes
Turning back to grey
She knows just what she wants
And just what to say
Footprints wandering
For the light is not enough
When she could walk around tonight
When she could walk around tonight”
Nova Heart – Lackluster No.
Kuva: Nova Heart / Ren Hang