9601 kilometrin päässä

Hermoilin viime yönä kehnon netin ja pätkivän vpn-yhteyden kanssa Tampereella tapahtuvaa palkintojen jakoa. Makasin Yangshuossa hostellin sängyssä verhon takana ja sain viestitse raportointia paikan päältä. Tauot tuntuivat pitemmiltä etänä ja Eppu Normaalin keikkaan ei oikein twitteristä käsin voinut osallistua.

Sitten vihdoin! Ystäväni lähetti Helsingistä screenshotin voittajasta kun huomasi tiedon nopeammin kuin minä hitaalla verkkoyhteydellä. Ja sitten tulivat kyyneleet. Ruisrock voitti eilen toisen kerran vuoden festivaalin palkinnon. Kolme tiimiläistämme nousivat lavalle noutamaan palkinnon, Kiinaankin lähetettiin terveisiä kiitospuheessa.

Tilanne tuntui absurdilta. Itkin keskellä Kiinaa asiaa, joka tapahtui Tampereella. 9601 kilometrin päässä. Googlen mukaan matka Tampereelle kävellen kestäisi 81 päivää ja 18 tuntia, siltä se todella tuntuikin. Olin kaukana, mutta halusin olla lähellä. Halusin olla Tampereella juomassa samppanjaa, halaamassa kaikkia tiimiläisiä ja hurrata meidän onnistumiselle, halusin olla mukana.

Palkinto tuntui vielä tärkeämmältä tänä vuonna. Se viimeisteli kesän. Se viimeisteli oman lähtöni tälle matkalle. Kesän festivaalista vielä yksi kiitos, joka välittyi hyvin vahvasti aina Kiinaan asti.

KIITOS. Kiitos meidän tiimille, kunpa voisin halata teistä jokaista nyt. Ja kiitos festariyleisölle, että tulitte jälleen tekemään meidän kanssa kesän hienointa viikonloppua. Voisin mä teitäkin jokaista halata!

Nyt kyyneleet ovat jo rauhoittuneet, aamupäivän kakkukahvit auttoivat asiassa ehdottomasti. Huomenna matka jatkuu Kiinassa. Bussimatkan, lennon ja yöjunan jälkeen heräämme tiistaiaamuna Dalin kaupungista Yunnanin provinssissa. Rauhallisempaa kohti ollaan menossa. Dalista etsin kuohuvaa palkinnon kunniaksi, tai sitten vaikka edes sitä riisiviinaa.

Kuva: Ruisrock / Joonas Mäkivirta
Käy kurkkimassa lisää mahtavia festarikuvia Ruisrockin galleriasta.