En minä typeriä ikävöi

Viikko sitten perjantaina

Vietin kaksi viikkoa Uudessa-Seelannissa Herekinon paratiissa. Ystäväni vanhempien tilalla matkan onnellisimpia päiviä.  

Sitten ystäväni äiti ajoi minut Waitangin museon pihaan. Istuin penkillä rinkka vieressäni. Oli aika lähteä takaisin Aucklandiin.

Pala kurkussa oli liian iso. Jokainen ajatus lähdöstä toi kyyneleet silmiin. Repun pohjalta ei löytynyt kuin yksi ruttuinen nenäliina. En halunnut mitään muuta kuin jäädä.

En pelkää ettenkö palaisi Uuteen-Seelantiin. Enkä epäile ollenkaan ettenkö näkisi kaikkia uusia ystäviä vielä. Epätietoisuus tässä itkettää. Saatan palata viiden vuoden päästä, tai kahdenkymmenen. Saatan tavata ihmiset Euroopassa sitä ennen. Ehkä.

Kuusi kuukautta sitten

Lähdin Suomesta syntymäpäivänäni. Pekingin lentoon oli enää muutama tunti aikaa. Mansikkapirtelön kanssa hyppäsin bussiin hakemaan rinkkaa. En koskaan unohda sitä kun heilutin bussista Ateneumin pysäkillä itkevälle äidille. Toivoin, että olisin voinut sanoa etten lähdekään. Ettei minusta tarvitsekaan murehtia.

Mutta, samalla tiesin kuukauden tarkkuudella koska tapaamme taas. Ero Suomeen ei ole pysyvää, sille on viimeinen voimassaolopäivä. Ikävä kotiin on erilaista. Se on hallittavissa.

Nyt

Ikävä jakaantuu maailmalle. Eikä sille ole eräpäivää. Se on pakattu mukaan rinkkaan lisäpainoksi loppumatkalle. Koko elämän matkalle.

Vihaan ikävää. Vihaan hyvästejä.

Sitten taas.

Rakastan ikävää. Rakastan (vähän) hyvästejäkin.

Pitää uskaltaa aika paljon ennenkuin hyvästit saavat itkemään. Uskaltaa kiintyä, ihastua ja rakastua. Ihmisiin ja paikkoihin. Pitää välittää niin paljon, että sattuu kun on poissa toisen luota.

Enkä minä typeriä ikävöi. Vain parhaita ja rakkaita. Ikävöin aamukahveja Hakaniemen torilla. Ikävöin vadelmien syömistä kotitilalla suoraan puskasta. Ikävöin grillijuhlia ystävän pihalla. Aamudiskoa hotellin sängyssä festaripäivänä. Kävelyä kotiin hiljaisena kesäiltana Helsingissä yli Pitkänsillan.

Alle kaksi kuukautta ja ikävä Suomeen umpeutuu. Edessä lähes kaksi kuukautta seikkailua maailmalla. Heittäytymistä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *