Everything is big in Beijing
Kiinalaiset ystävät sanovat, että kaikki on isoa Pekingissä. Minä sanoisin, että kaikki on uutta Pekingissä. On paljon liikennettä, joka kuitenkin sujuu kuin pitkään harjoiteltu tanssi. Liikennemerkit, neonkyltit ja ruokalistat täynnä merkkejä, joista toistaiseksi olen oppinut ymmärtämään vain yhden: grillaamisen. Äiti ei siis huolta, että en löytäisi ruokaa, grilliruokaa vähintäänkin!
Kaksi päivää Pekingissä takana ja nyt junassa matkalla Shanghaihin. Muut torkkuvat vielä. Itse olen aivan liian innoissani nukkumiseen. En haluaisi menettää yhtään maisemaa, en yhtään uutta näkymää. Vuorien keskellä kulkee vierekkäin kolme junarataa. Meidän junamme ohittaa nopeimmalla raiteella kaupunkeja täynnä pilvenpiirtäjiä.
Isäni vanhemmat, minun mummini ja pappani, kiersivät maailmalla 1980-luvun alkupuolelta reilun kymmenen vuoden ajan. Niitä matkoja olen ihaillut pienestä pitäen suuresta karttajulisteesta, joka oli merkitty täyteen nuppineuloja. Jokaisen nähdyn kaupungin kohdalla oli nuppineula ja niitä oli jokaisessa maanosassa. He olivat maanviljelijäpariskunta, joka eläkevuosina päätti nähdä maailmaa Kokemäen kotitilan ulkopuolella.
Kuvassa vasemmalla mummi ja pappa Hong Kongissa marraskuussa 1988.
Heidän matkakirjoistaan löysin Kiinan matkan tiedot lokakuulta 1984, jolloin he kävivät Pekingissä, Shanghaissa ja Hangzhoussa. 31 vuotta myöhemmin minä kuljen samojen kaupungien kaduilla ja pohdin ihmettelenkö samoja asioita kuin he aikanaan. Minä saavuin kaupunkiin samaan aikaan kiinalaisten turistien kanssa, Kiinan kansallispäivästä seuraavana päivänä. Ehkä oli rauhallisempaa lokakuun lopulla, taisi olla jo syksykin silloin. Mitähän he söivät ja olikohan heillä yhtä hyvä paikallinen opas kuin minulla, pohdin itsekseni.
Ihmiset kun kuitenkin ovat tärkeimmässä roolissa matkan onnistumisessa. Hyvät ja sopivat matkatoverit, oikealla tielle ohjaavat oppaat ja uudet ystävät. Sopivassa suhteessa pitää kokea uusia asioita, ihmetellä maailmaa sekä nauttia hyvästä ruuasta ja paikallisista herkuista juomien kera. Älkääkä ymmärtäkö, että en pitäisi yksin matkaamisesta. Päinvastoin, usein se on parasta. Mutta, eihän kukaan kokonaista vuotta tahdo yksin matkustaa.
Kuvassa ystäväni Lua, joka toivotti tervetulleeksi kotiinsa, järjesti ensimmäiselle illalle yllätyssynttärit ja paljasti parhaat palat kotikaupungistaan.
Ni hao ja xie xie sujuvat jo hyvin, ystävien mukaan moilla ja kiitoksella pärjää missä vain. Hymy on myös hyväksi havaittu kansainvälisestikin. Näillä eväillä siis tutustumaan Shanghaihin!