Helsinki-Vantaalta moi!

Berliinin lento laskeutui juuri. Edessä pikavisiitti Suomeen ennen torstain lähtöä Kiinaan. Kolme päivää: ystäväpäivä, perhepäivä ja lähtöpäivä.

Kaksi viikkoa poissa ja sitä jo kaipasi asioita Suomesta. Hassua. Ehkä ennakoin suurempaa kaipuuta, kun pitkä matka vasta edessä.

https://www.youtube.com/embed/pcJ_ECyEK4I?list=PL0XuugFoVt9mpuWuDMqOu4mLzkZZvnbUQ

Tämä kappale aiheutti erikoisen ikävän. Ikävöin lokkeja! Eli merta. Kuohuja, aaltoja, voimaa, väriä ja rauhoittavaa vaikutusta. Saksa oli täynnä jokia, isoja ja pienempiä. Joki ei kuitenkaan koskaan pääse samaan asemaan kuin meri. Aionkin suunnata joku päivä Kauppatorille kävelylle, edes pieni annos lokkeja on saatava ennen lähtöä.

Makean himossa kaipasin irtokarkkeja, mutta yhtä lailla jännityksen iskiessä ikävöin kaikkea tuttua ja turvallista. Ystäviä tuli ikävä, eikä varmasti viimeistä kertaa.

Ystäväni totesi, että lähtöni olisi helpompi jos välittäisin vähän vähemmän. Niin jos osaisi vain. Tunteikkaat kolme päivää edessä, monet hyvästit ihmisille ja koti-Helsingille. Hyvästit tutulle ja turvalliselle.

Yritän muistaa ajatuksen: Elämässä ei ole tilaa uudelle jos ensin ei luovu vanhasta.