Koska on sun palkkapäivä?

Viime viikosta alkaen aamun työmatkani on kulkenut kuohuvan meren ja korkealle nousevien kallioiden vierestä. Olen tuijottanut merta ja yrittänyt nähdä edes vilaukselta rannan läheisyydessä toisinaan vaeltavia valaita. Ajatuskin jo, että valaita näkisi työmatkalla tuntuu, noh, aika erikoiselta ja käsittämättömältä.

Ja kyllä, luitte aivan oikein. Kirjoitin työmatkalla. En ole palannut Helsinkiin, enkä Ruisrockin toimistolle. Unelmatyöpaikkani on edelleen tauolla, syksyyn asti.

Working holiday viisumin turvin olen päätynyt tekemään pariksi viikoksi sesonkityötä hedelmätarhalle Te Pukeen Uudessa-Seelannissa. Yhdeksän tuntia päivässä fyysisesti vaativaa työtä kiivipuiden parissa. Harventamista, oksien sidontaa ja uudelleen kasvatettujen taimien tukemista. Viikonloppuna kitkettiin lisäksi sitruunapuidenkin taimia. Työpäivät ovat sellaisia, joiden jälkeen ruoka maistuu erinomaisen hyvin ja unta on saatava vähintään kahdeksan tuntia.

Tämän työn parhaiksi hetkiksi lasken kahvitauot ja lounaan, viideltä alkavan kotimatkan ja torstaipäivän kun uudelle pankkitilille tulee palkka. Hyvät asiat ovat täysin päinvastaisia kun Suomessa töissä. Tapahtumien tekemisessä mahdollistan ihmisille elämyksiä ja parhaimmillaan onnistun avustamaan muita onnellisiksi. Nyt mahdollistan kiiveille parempaa kasvua ja tarhalle suurempaa satoa. Vaikka olenkin tuon hedelmän suuri ystävä, niin puhkun vähän vähemmän intoa aamun 6.30 herätyksissä.   

Toki kärjistin hieman. Yhdeksän tuntia ulkona päivässä tekevät hyvää. Katselen enemmän pilviä kuin koskaan aiemmin ja kuuntelen lintujen laulua ympärilläni. Kiivipuiden suojissa asuvien lintujen pesiä yritän suojella, enkä hiisku niistä sanaakaan pomolle, että munat ja emo saisivat vielä rauhan. Ajatuksille on uskomattoman paljon tilaa. 

IMG_1948.JPG

Te saatte kysyä, kuten kysyn itsekin. Onko tässä mitään järkeä? Vaihtaa unelmatyö hikiseen farmityöhön toisella puolella maailmaa. Kun vielä on asunut elämänsä 18 ensimmäistä vuotta maatilalla Suomessa. Vaihtaa Helsingistä kaunis asunto viiden neliön mökkiin. Kahdelle ihmiselle. Okei okei, on se mökki ehkä jopa melkein kuusi neliötä, kuvasta voitte laskea itse.

Pienestä pitäen olen tehnyt kotitilalla töitä. Aika monena kesänä ajattelin, että jaksaisin poimia kesän herneitä. Olen kokeillut, monesti, enkä muuten jaksa. Hakaniemen torilta saa ostettua herneitä ilman yhtään kyykkyä, kaikki kunnia siis poimijoille. Yhden kesän nuorena poimin mansikoita, totuin aamuherätyksiin ja iloitsin itse ansaituista euroista. Opettavinta mansikkakesässä oli kuitenkin työskennellä vieraalla tilalla, matkaa kotoa oli jo yli kymmenen kilometriä. Kuten äitini jaksaa aina muistuttaa, silloin opin viimeistään tekemään töitä.

Nyt matkaa kotitilalle on vähän enemmän, noin 17 000 kilometriä. Itse ansaittu raha, dollareina tällä kertaa, tuntuu yhtä tärkeältä kuin mansikkapellolta saatu palkka. Raha mahdollistaa asioita, nyt lisää matkapäiviä. Uusia elämyksiä. Kenties uusia maita lentomatkan varrelta.

Hedelmäfarmin työ muistuttaa minua kuinka onnekas sitä onkaan. On päätynyt opiskelemaan oikeata alaa, löytänyt oman paikkansa kulttuurimaailmasta ja vieläpä sen vakituisen työn. Niin ja juuri sen kivan työpaikan, joka salli minun lähteä vuodeksi virkavapaalle. Täälläkin tämä on minulle vaihtoehto. Ensimmäinen työ, johon oli helppo tarttua. Ajatus työskentelemisestä vieraan hedelmäpuun parissa kuulosti hauskalta.

IMG_1949.JPG

Joku toinen saapuu maahan taskussaan alle 200 dollaria, liftaa työpaikalle ja maksaa vuokransa vasta palkkapäivän jälkeen. Ja tekee sen koska on pakko. Koska kotimaassa välttämättä ei ole töitä, ei mitään tulevaisuutta nuorille. Hauskuus ei ole tällöin kriteeri. Näin kertovat tapaamani italialaiset ja britit, joilla kertyy työpäiviä huomattavasti enemmän kuin lomapäiviä. Rahaa kerätään paluulippuun, koska viisumeillakin on viimeiset käyttöpäivänsä.

Suomessa on tottunut ajatukseen vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista. Periaatteeseen, että työltä vaaditaan muutakin kuin palkkapäivää. Kiivipuita katselen vain väliaikaisesti, mutta en unohda arvostaa tämän viikon jälkeenkään omaa työtäni Suomessa.

Koska sun palkka tulee? Kuinka usein sä lasket päiviä seuraavaan palkkapäivään? Siihen se usein kiteytyy, oliko työ vaihtoehto vai pakko.

IMG_1957.JPG

Kun loppuvuodesta ostatte kaupasta uusi-seelantilaisia kiiwejä, niin muistakaa että Tuottaja-Anttila on saattanut olla kasvattamassa juuri niitä kiivejä. 30 % koko maailman kiiveistä tulee nimittäin juuri Uudesta-Seelannista ja parhaat hedelmät lähtevät vientiin, aina kauas Suomeen asti.  

//

Suomalaisen on mahdollista saada working holiday viisumi Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. Ikäraja Australiaan on 18-30-vuotta ja Uuteen-Seelantiin rajaa on venytetty 35 ikävuoteen asti. Päätarkoituksena pitää olla loma ja toissijaisena matkan tarkoituksena työn tekeminen. Viisumin kesto on vuoden ja tietyin ehdoin siihen voi hakea jatkoa.  Molemmissa maissa on suuri tarve kausityöntekijöille muun muassa farmeilla, ravintoloissa, hotelleissa sekä hostelleissa. Sopimus pätee myös toiseen suuntaan eli australialaiset ja uusi-seelantilaiset voivat hakea working holiday viisumia Suomeen.

Lue lisää Australian working holidaysta.
Lue lisää Uuden-Seelannin working holidaysta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *