Kotimatkalla

San Jose – Los Angeles. Pysähdyksiä, koukkauksia, maisemareittejä. 500 mailia kolmen päivän aikana. Suomeksi 804 kilometriä ensimmäisellä kotimatkan osuudella.

Lentokentän autovuokraamon pitkästä autorivistä sain itse valita omani. Kyyneleet silmäkulmissa istuin uuden Chevroletin ratin takana, huokaisin, korjasin peilit oikeaan asentoon. Tunti aiemmin sanoin hyvästit ystävälle, ystävän koko perheelle. Sanoin taikasanan vihreä, että 3,5-vuotias päästi minut ulko-ovesta ulos. Lupasin, että nähdään Suomessa kesällä. Leikitään taas yhdessä keksittyä matkaa Frozen-metsään.

Viimeiset hyvästit. Olin matkalla kotiin.

Nähtävyyskyltti – pysähdys. Hedelmäkioski – pysähdys. Kaunis ranta – pysähdys. Kaiuttimista soi country ja kesäjuhlien hitit vuorotellen.

Walmartista pähkinöitä ja Targetissa Marimekon malliston hiplailua. Aamuisin Airbnb´stä seuraavan yön majapaikan etsintä.

Opin rakastamaan Amerikassa autoilua. Sujuvuutta, helppoutta. Opin uudet liikennesäännötkin. Punaisella saa kääntyä oikealle ja STOP-merkki pysäyttää kaikista suunnista tulevat vuorollaan.

Opin myös, että samaan aikaan ei voi ajaa autoa, ottaa valokuvaa maisemasta ja vaihtaa radiosta kanavaa. Yksi asia kerrallaan, se riittää hyvin.

//

Neljä viikkoa roadtripistä ja lennosta Helsinkiin. Josta karkasinkin reilun viikon jälkeen Portugaliin ja nyt kirjoitan tätä tekstiä Ranskasta. Uusi seikkailu, pieni vain, tästä lisää myöhemmin!