Kuinka paljon rohkeutta vaatii vaeltaa 1800 kilometriä?

”There´s no way to know what makes one thing happen and not another. What leads to what. What destroys what. What causes what to flourish or die or take another course.”

https://www.youtube.com/embed/uDOIq21o40E” frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>

Tämän tarinan alku voisi olla kauniimpikin. Värjöttelin lokakuussa Shangrilassa, Kiinassa, tiibetiläisessä puutalossa vailla lämmitystä ruokamyrkytyksen ansiosta valvotun yön jälkeen. Silloin maailman paras paikka oli peiton alla kun sähköpatja oli täydellä teholla. Mutta se oli alku parin viikon matkalle, jonka aikana kuljin kahdesti 1800 kilometriä.

En minä itse kävellyt niitä kilometrejä vaan katsoin ensin matkan elokuvana ja sen jälkeen luin englanniksi kirjan sivuilta. Cheryl Strayedin omaan elämäänsä perustuva Wild – From Lost to Found on the Pacific Crest Trail -kirja vei minut mukanansa niin vahvasti kuin kirja voi viedä. Reese Witherspoonin tähdittämä elokuva eroaa jonkin verran kirjasta, jonka lukeminen teki tarinasta vielä ihmeellisemmän.

”I was entering. I was leaving.”

Kaksi viikkoa kuuntelin elokuvan soundtrackia, päivittäin. Brucea kun Kiinan yöjunassa ahdisti, Ruotsin kauniita sisaruksia kun mieli oli rauhallinen ja Lucinda Williamsia nukahtaessani.

Viimeisiä sivuja säästin. Säännöstelin lukemista. En halunnut sivujen loppuvan, vaan halusin jatkaa tätä matkaa, aivan kuten Cherylkin.

”I had only just begun. I was three weeks into my hike, but everything in me felt altered. I lay in the water as long as I could without breathing, alone in a strange new land, while the actual world all around me hummed on.”

Cheryl Strayed teki kolmen kuukauden vaelluksen yksin vuonna 1995 pari vuotta aiemmin avatulla reitillä, joka kulkee Yhdysvaltojen länsirannikolla Meksikon rajalta aina Kanadaan asti. 26-vuotiaana. Ilman aiempaa vaelluskokemusta. Yk-sin. Tässä vaiheessa saanen muistuttaa kuinka itse jännitin 20 kilometrin vaellusta vain viikko takaperin. Jokainen repäisee elämässään tavallaan. Haastaa itseään ja kävelee testaten rajojansa.

Wild on ihmeellinen tarina luonnon keskellä vaeltamisesta, mutta yhtä lailla sisusta, surusta ja oppimisesta.

”Alone had always felt like an actual place to me, as if it weren´t a state of being, but rather a room where I could retreat to be who I really was.”

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *