Marraskuu

Syksy on perinteistä innostuksen aikaa. Vitamiinin yliannostuksillakin uuden innostus alkaa hiljaa laantua marraskuuhun mennessä. Valmistaudutaan pimeään aikaan, rauhoitutaan. Tarkoitan, että aiempina vuosina rytmi kulki niin.

Nyt avaan silmäni edelleen joka aamu aurinkoon. Innostus on arkipäiväistynyt Kiinassa kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Koettavaa ja ihmeteltävää on aamiaispöydästä alkaen. 

Kalenterikin näyttää erilaiselta kuin aiemmin. Yhden merkinnän voisin marraskuulle tehdä. Ensimmäinen päivä sanon heipat Kiinalle ja lennän Bangkokiin, Thaimaan aurinkoa kummastelemaan. Yhdestä asiasta pidän kiinni marraskuuhun liittyen. Rauhoittumisesta. Thaimaan ajalle on yksi tavoite: haastaa itsensä testaamaan rauhoittumisen rajoja. Osaanko olla meren rannalla kolme viikkoa? Tekemättä mitään.

Viikonpäivillä on kovin vähäinen merkitys matkan päällä. Ajan käsite on erilainen. En välitä onko tiistai vai lauantai, mutta pohdin päivääni auringon mukaan. Pyöräretkeltä pitää palata kaupunkiin ennen kuin aurinko laskee ja yöjunalla uuteen kaupunkiin saapuminen on mukavampaa aamulla kun aurinko on jo noussut. Kerrottakoon, että yöjunasta poistuminen pimeään aikaan on kuitenkin vähän jännittävämpää! Kutsuisin tätä pienellä riskillä matkustamiseksi, ehkä kirjoitan siitä muutaman sanan vielä myöhemmin, hah!

Ajan suhteen merkitystä on hyvillä yöunilla ja riittävän pitkillä kahvihetkillä.