3 kuukautta + 3 maata

IMG_4922_2.jpg

Snap! Tasan kolme kuukautta sitten irrotin avainnipusta Helsingin kodin avaimet. Siitä päivästä alkaen olen ollut virallisesti koditon, vain paperiselle postilleni on koti isoveljeni postiluukussa.

Mukana kulkevan vajaan 20 kiloa tavaraa sisäänsä sulkevan punaisen rinkan olen pakannut 29 kertaa. Testimatkalla Saksassa, pikavisiitillä Helsingissä, seikkailulla Kiinassa, Thaimaan lämmössä ja viimeisimpänä Hong Kongissa. Kun aurinko nousi Kuala Lumpurissa se heitettiin nostettiin tämän lentokoneen kyytiin, kohteena Sydney, Australia.

Joulukuun ensimmäinen päivä jo kääntyi seuraavaksi valvoessa yötä Kuala Lumpurin lentokentällä. Vuoden viimeinen kuukausi on alkanut ja matkaan yhä vain kohti lämpimämpiä päiviä. Huijaan Suomen talvea, jonka ohitan ensimmäisen kerran elämässäni. Kertaan syyskuussa Saksassa kirjoittamaani ensimmäistä hataraa matkasuunnitelmaa. Voin nyt nähdä, kuinka vain muutamasta keskeneräisestä ajatuksesta syntyi selkeä runko matkalle. Aasiaan jäi vielä monen monta maata myöhemmille matkoille sekä Australia ja Uusi-Seelanti vaihtoivat paikkaa. Sydneyn lämmössä vain piipahdan seuraavan viikon ajan, mutta Uuden-Seelannin elämään ajattelin tutustua useamman kuukauden. Korjaan, ajattelin elää elämää Uudessa-Seelannissa.

Lentolippua Aucklandista eteenpäin ei ole. Enkä ajatellut hankkia moista ennen hetkeä, että todella haluan jatkaa matkaa.

Kolmen kuukauden jälkeen on jo aika pysähtyä. Asettua aloilleen, ei pysyvästi, mutta toistaiseksi. Etsiä kantakahvila uudesta kaupungista, moikata lähikaupan myyjää useamman kerran ja tutustua ihmisiin ajan kanssa. Sitä minä kaipaan nyt. Kaipaan arkipäiviä, kotona valmistettuja illallisia ja edes hetkellistä jatkuvuutta.

Ja mitä ajattelin tehdä Sydneyssä viikon? Juoda kahvia tietenkin. Muistivihkooni olen raapustanut rivin: Voisitko vain juoda hyvää kahvia Sydneyssä? Päivän paras kysymys. Tai suunnitelmaltahan tuo jo kuulostaa minun korvaani.

Kuvan olen ottanut Pariisissa Pompidoun taidemuseossa. Martial Rayssen teos America America vuodelta 1964 sopii hyvin tunnelmaan. Snap ja olenkin Sydneyssä nyt!

//

Lilyn toimituksen viikon blogi -nosto toi viime viikolla uusia lukijoita – tervetuloa mukaan matkaan totta tosiaan! Ilahdun aina kommenteista, kysymyksistä ja toiveista, joten laittakaa ihmeessä viestejä tulemaan!

Aiemmista kirjoituksista löytyvät kun seikkailu alkoi, ensimmäiset matkasuunnitelmat ja vastaus kysymykseen miksi lähdin matkalle

Suhteet Oma elämä Matkat

Festivaalihuumaa Hongkongissa

IMG_1583.JPG

Aurinko oli laskenut jo tunteja sitten. Hongkongin kaupungin valot ympäröivät Clockenflapin festivaalialueen. ”This is a fuck you for everyone who didn´t believe in your dreams and tried to bring you down”, huusi Angel Haze ja käski yleisön nostamaan keskisormet ilmaan.

Keskari ilmassa pohdin mikä siinä on, mikä saa tämän tunteen aikaan aina festivaalilla. Seison keskellä tuhansia muita ja ajattelen vain kuinka mahtavaa elämä onkaan.

Pidän tämän huuman tunteen vielä itselläni kolmannen festivaalipäivän. Sunnuntait perinteisesti vieläpä ovat parhaita festaripäiviä. Ensi viikolla koitan avata Clockenflapia teille enemmän, nyt ensin nukkumaan. Täällä puolella maailmaa kellon viisarithan ovat kuusi tuntia Suomea edellä.

P.S. Lauantaipäivän suosikiksi lauloi Uusi-Seelantilainen sisarduo Broods. Suosittelen!

Kulttuuri Matkat Musiikki