RUNOJA PIENESTÄ SIILISTÄ

Pieni siili kömpii ulos pesästään,
on kirkas ja pilvetön yö.
Tuijottaa tummaa tähtitaivasta,
Katselee kuuta.
Tähdenlento!
Pieni siili kohottaa kuononsa ilmaan
ja nuuhkii tuulta,
siinä tuoksuvat jäiset kastepisarat,
virtaava vesi… ja mansikat.

Alakuloinen pieni siili,
päivän se tuijottelee mietteissään kaukaisuuteen.
Illan tullen se purskahtaa itkuun,
kyynelistä ei meinaa tulla loppua.
Yön saapuessa se käpertyy palloksi,
ja odottaa väristen parempia aikoja.

Pieni siili pyörii levottomana pesässään.
Se sai maistaa mansikoita,
suolaisten kyynelten kera.
Ahdistustaan tuhisee ja syvemmälle
pesäänsä kaivautuu.
Se ei tahdo luopua mansikoistaan.
Pieni siili tuntee olevansa loukussa.