Edessä lentomatka ja tammikuinen Suomi
Viimeisestä ultrasta lähtien on tulevaisuus painanut mieltä, koska päätimme tulla synnyttämään Suomeen. Lääkärimme totesi, että matkustus tulisi hoitaa viimeistään tammikuussa, kuun puolivälissä olisi menossa rv 22. Normaaliraskaudessa lentomatkat sallitaan lääkärin luvalla rv:lle 36 asti, mutta kaksosraskaudessa tarkkaa rajaa ei olla laitettu. Kuudennella kuulla kohtu alkaa olla jo sitä kokoa, mitä yhden odotuksen kanssa viimeisillään, siksi sairaslomaakin suositellaan aloitettavaksi jo viikoilla 26-28.
Koska menisimme molemmat jo tammikuussa odottamaan syntymää, joka toivottavasti on vasta huhtikuun lopulla, tuli ensin miettiä miten jätämme tänne toimimaan mieheni oman + meidän yhteisen yrityksemme pyörimään. Seuraavaksi murheeksi tuli koiriemme kuljetus, joka mielestäni on välttämätöntä, koska olemme Suomessa vähintään 2kk lasten syntymän jälkeenkin, eli kesäkuun lopulle asti. Vannoin ensin, että toinen koiramme ei enää lentokoneeseen tule, vaikka onkin kokenut matkustaja, koska ikää on nyt 10v ja lisäksi lievä sydämen vajaatoiminta. Konsultoin asiaa koirani sydänlääkäriltä, joka meinasi, että olisi parempi koiran kuitenkin lentää kanssamme, kuin jäädä tänne, koska on kokenut lentomatkustaja ja rento luonteeltaan. Siksi aloin etsimään suoraa lentoa Helsinkiin.
Olen aiemminkin lentänyt Finnairilla koirien kanssa, pistetili on karttunut ja palvelu on aina minun kohdallani toiminut, joten tarkastin ensin Finnairin suorat kohteet Pohjois-Amerikassa. Ensin meinasin, että ajetaan Meksikon rajalta New Yorkiin, johon mies mutisi vähän pitkästä ajomatkasta (yli viikko) ja talviolosuhteista pohjoisessa… Sulattelin asiaa viikon ja tänään tärppäsi! Miami! En ollut aiemmin edes katsonut, koska ennen Miamin lennot oli vain sesonkina ja muistin, että lisäksi välilaskulla, mutta nykyään menee ympäri vuoden ti, to ja la suora lento Hki-Miami väliä ja hinnaksi tulee menopaluulle 600€. Miamiin ajelee täältä yhtämenoa 32h, mutta pysähdyksineen kivoissa kaupungeissa ajattelin, että viidessä päivässä ollaan perillä ja vielä ihan voimissamme.
Inga menee pienenä koirana jalkatilassa omassa kassissaan nätisti. Vaikka muuten onkin aika äänekäs ja voimakastahtoinen tapaus, niin lentomatkat menee nukkuessa.
Penni on aiemmin lentänyt kanssani muutamana vuotena Espanjaan vaihtovuosina ja viime vuonna tänne ongelmitta, vaikka joutuukin lemmikkien kuljetustilaan koneen alaosaan. On sen verran rento tapaus, ettei turhia hermoile. Onneksi.
Nyt pitää vielä tarkistaa ensin asiakaspalvelusta, että valitsemallemme lennolle mahtuu lemmikkejä mukaan ja asia ok, jonka jälkeen voimme ostaa liput suoraan Finnairin nettisivuilta ja tämän jälkeen uudestaan soittaa asiakaspalveluun varmistaen koirien tulon (Ei muita hakupalveluja käyttäen, muuten ei voi lisätä koiria! Näin kävi jo kerran ja läksy opittu).
Jos asia hoituu, niin valtava kuorma on pois harteilta. Vielä kun selvitään seuraavasta ultrasta 10pvä päästä hyvin, niin voi jo vähän rauhallisemmin ja iloisemmin mielin odottaa joulua ja lentoa tammikuussa Suomeen. Pääsis takaisin kotiin! Kokemaan Suomen neuvolapalvelut ja ehkä jopa ehtisimme tilata äitiyspakkauksen. Koirat pääsisi kirmaamaan taas lumeen ja minä nauttimaan raikkaasta ilmasta ja luonnosta! Ai että. Kyllä innostus on alkanut jo puskemaan läpi, mutta yritän vielä himmailla itseäni niin kauan, että olen varma, että asiat hoituu ja vauvat on mukana matkassa hyvin.
Paluumatka onkin sitten oma seikkailunsa kaksosten ja koirien kanssa ;) Mutta ei auta sitä vielä murehtia… Miten te muut, oletteko lentomatkustaneet raskaana tai vauvojen kanssa, onko antaa arvokkaita vinkkejä ja niksejä?