Mieli korkeammalle

48ebdf115d070abed97ed00dfd4ff0bb.jpg

Mietin tuon edellisen kirjoituksen jälkeen, että mistä johtuu, että keittää niin kovasti tämä hössötys? Ahdistaako huomion keskipisteessä oleminen vai harmittaako että siinä keskiössä en olekaan varsinaisesti minä vaan mun maha? Otanko kulttuurierot jotenkin luokkauksena omaani kohtaan? Pelottaako, että minä itse olen jonnekin katoamassa, kun keskustelun aiheena on aina vain vauvat eikä muut mielenkiinnon aiheet kuten ennen? Vai onko koko homma vain vähän pelottava, ja siksi ahdistava ja ärsyttävä, kun on oikeasti ihan pihalla kaikesta ja siksi antaa kaiken vaikuttaa niin paljon…

En tiedä. Ehkä yhdistelmä näitä kaikkia ja vielä jotain muuta. 

Harmittaa, että nyt välillä tuntuu ettei nauti täysin rinnoin, kun muiden vauvainnostus on omaan verrattuna ainakin ulkopuolisena potenssiin sata. Mutta ehkä, tässäkin, asiassa pitäisi olla armollinen itselleen ja yrittää olla miettimättä muiden mielipiteitä ja ilmeitä. Tehdä just niinku itsestä tuntuu hyvältä, koska eikös se ole parasta myös vauvoille? Tämä oli myös ainut ja varmasti paras neuvo, jonka olen saanut täältä yhdeltä mieheni tädeistä. Tässä ollaan vielä niin alussa, että muuten poksahdan ennen eskari-ikää, jos annan kaikkien vaikuttaa niin paljon.  

Yritän siis pitää mielen positiivisena ja olla loukkaantumatta. Ja vielä kun sen lisäksi saisi yleensä ihan itse keksimäni huolet kuriin, eikä miettisi koko ajan, että meniköhän nyt joltakin vauvalta pää poikki kun kumarruin näin jyrkästi alas (jep, kävi mielessä).

07fb9324eac3cb47d58bb5f62b3e970c.jpg

Kävimme ultrassa keskiviikkona uudella lääkärillä. Kyllä juttua riitti ja ehti monet naurut irrota ennen makuulle menoa. Kuulemma erotti selkeämmällä kuvalla omassa ultrassaan, että on kaksi istukkaa! Itku tuli helpotuksesta, koska silloin on vauvoilla yleensä paljon paremmat mahdollisuudet. Samoin hänen mukaansa näkyi vauvoille omat vesipussit, tai ainakin hienoinen raja niiden välillä. Eli nyt ei välttämättä olekaan tulossa identtiset. Jäi helpottunut, mutta myös vähän hämmentynyt olo. Käymme muutaman viikon päästä uudelleen ja ehkä kokeilemme 4D:ä, jos sieltä saisi varmemman vastauksen vielä. Pääasia, että vauvoilla kaikki hyvin & kasvu kohdillaan. Tarkastuksessa ei muuten mitattu verenpainetta saati painoa :D Ei myöskään lähetettä labraan. Aika rennolla asenteella tämä hoiti homman.

suhteet oma-elama raskaus-ja-synnytys
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.