Häveliäisyyden aika on ohi
Alastomuus on suomalaisessa kulttuurissa suht avoin asia. Tämähän me tiedetään. Mutta vaikka sen tietää, niin silti pieniä yllätyksiä tulee, jolloin todella huomaa oman suomalaisuutensa. Meksikossa kuntosalille muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa mennessäni meinasin vaihtaa salivaatteet päälle naisten pukkarissa lokeron luona… Ystäväni ehti onneksi tulla väliin ja neuvoi vaihtamaan vaatteet vessakopissa. Luonnollisesti suihkutilat olivat myös erittäin yksityiset ja saunaan menimme pyyhe päällä.
Viime vuonna tuli tietysti eteen mennä ensimmäistä kertaa myös gynekologille Meksikossa. Vastaanotolla minut ohjattiin vessaan, jossa riisuin alaosan ja tilalle kietaisin paperilakanan peitoksi ja asetuin tutkimuspöydälle. Varhaisultrauksessa lääkäri ohjasi ultradildon lakanan alle kertaakaan vilkaisematta paikoilleen. Ikinä ei minulle siellä myöskään tehty mitään sisätutkimusta, toisin kuin täällä.
Koen olevani keskitien kulkija tässä alastomuus asiassa, eli ihan ajattelematta käyn yleisissä naisten suihkuissa ja saunoissa peittelemättä, mutta en venyttele saunan lauteilla tai sheivaa bikinirajoja muiden katseiden alla. Tätäkin on nimittäin näkynyt. Eikä siinä mitään, kukin tavallaan. Silti vasta muutama vuosi sitten ystävien kanssa jutellessa gynekologeista ihmettelin, että eikö heidän rintojaan tarkisteta joka kerta? Kuulemma ei. Hmm.. ajattelin, että eikö se ole ihan luonnollista, kun siinä kuitenkin jo ollaan tissit paljaana … ”Ai kuinka tissit paljaana, siis onhan sulla aina yläosa päällä”. Ai on vai??? Meikä oli koko siihen astisen elämänsä riisunut ittensä ihan ilkosilleen gynekologin penkkiä varten, vissiin joskus aikoinaan ensimmäisellä käynnillä oli tullut tämmöinen käsitys päähäni, jonka jälkeen luultavasti kukaan muukaan gyne ei ollut tohtinut asiaan puuttua. Mutta sainpa rintojen tsekkauksen joka kerta. Hah.
Noh. Alastomuus on ok, gynekäynnit tuttuja, mutta niinpä kuuluin minäkin siihen joukkoon joka ”ei ikinä menisi miesgynekologille”. Viime viikolla äitipolilla tuli sekin vihdoin koettua ja väitän voivani jättää nyt kaiken häveliäisyyden ja hienostelun unholaan, vielä kun kakat tulevat synnytyksessä niin avot. Aivan se ja sama. Eihän ammattilaiset niitä alapäitä huvikseen katsele ja tutki.
Ultrauksen jälkeen lääkäri (mies) totesi vain, että niin nyt se sisätutkimus. Ookoo. Tottakai juuri sinä päivänä huoneessa oli myös parikymppinen kandipoika. Ei mitään vessaan tai verhojen taakse menoa, vaan siinä vaan pöydän edessä tuskaisen hitaasti, kun kumartumaan ei kerta enää oikein pääse, legginssit lattialle ryttyyn ja alkkarit miehen taskuun. Ennen gynelle meno oli aina kuin rituaali, kyllä sheivattiin niin tarkkaan ja nätisti, valittiin parhaat alkkarit ja vaikka mitä. Nyt voitte arvata, että mahan ympärysmitan lähestyessä 120cm sheivausta ei todellakaan oltu tehty saati mietitty mitään muutakaan. Ei mitään hajua miltä siellä alhaalla näyttää, ei ole näkynyt kuukausiin. Siinä pöydällä maatessani yhden miehen käden ollessa sisälläni ja kahden nuoremman miehen ihmettelemässä jalkopäässä alkoi kyllä naurattaa. Ihan sama. Miten sitä onkin aiemmin stressannut.