Mahakuvat

En ole ottanut säännöllisesti omia mahakuvia kuin aivan aluksi, silloin kun molemmat vielä jännitettiin, että pullahtiko se jo esiin jokojokojoko. 

No sittenhän se pullahti. 

Pari viikkoa sitten käytiin kuvauttamassa miehen kanssa lääkärikäynnin jälkeen oikein studiokuvat. En olekaan ollut studiossa sitten ylioppilaskuvien! Ehkä ihan kiva näin 10v välein, en kauheasti muuten nauti kameran edessä olemisesta. Kuvissa ollaan mahan kanssa viikolla 32, eli periaatteessa olisi vielä 8viikkoa laskettuun aikaan. Huhhuh, hatun nosto niille äideille jotka kaksosvatsalla jaksaa ihan vikoihin päiviin.

Kuvauspäivänä menimme studion viereiseen ostoskeskukseen etsimään vielä minulle toppia ja legginssit. Pukukopissa tuli heti yhdet itkut, kun yritin ensin sovittaa tuubimaisia rintaliivejä (normaalista koostani 4 ylöspäin ja silti tursusi). Rauhotuin ja päätiin vetää topin peitoksi, mutta toiset tirahdukset ehti vielä tulla kun piti sovittaa legginssejä. Vatsa kovettui koko ajan ja olo oli kamala. Mies istui surkeana pukukoppien ulkopuolella eikä oikein tiennyt enää miten piristää. Lopulta sain ostokset tehtyä ja lähdimme viereiselle kuvaamolle. Matkalla söin donitsin ja kummasti helpotti 🙂 Nyt olen iloinen, että kuvat tuli otettua. Seuraavaksi menemme samaan paikkaan vauvojen kanssa heti kun pääsemme sairaalasta kotiin ja ikuistetaan ne ruttuiset, pikkuiset kädet ja jalat ja mutrusuut.