Murhe ja pelko
Olen aina ollut mielikuvitusrikas ihminen, herkkä itkemään, nauramaan ja panikoimaan. Yöunet on mennyt milloin mistäkin syystä, ala-asteella pelkäsin herääväni yöllä vampyyrina ja syöväni koko perheeni (?!), yläasteella luulin, että minulla oli milloin mikäkin syöpä ja lukiossa mietin, että sairastunkohan skitsofreniaan. Muistan vielä alle kouluikäisenä pyytäneeni lääkäriltä lääkettä mielikuvituksen hillitsemiseksi ja päivittelin vielä kotonakin vastaukselle ”mielikuvitus on lahja”. Lahja?!
Nykyään saan pidettyä mielikuvitukseni paremmin kurissa, ainakin ajoittain, mutta silti olen mahdoton murehtija. Eläinlääkärille menen itku kurkussa jos koira vähänkin yskii, viimeksi kun toiselle koiralle tuli silmävaiva ja itki kipuaan minun soittaessa päivystävälle en meinannut saada asiaani sanotuksi omalta itkultani. Mitenköhän käy hysteerikon omien lasten kanssa…
Viime viikon aikana nousseiden pelkojen taustalla ei kuitenkaan ole mielestäni mielikuvitus eikä hysteria. Olin aina ajatellut, että kaksosraskaus on loogisesti raskaampi ja vaikeampi, mutta kovan googlettelun tuloksena pelko vain kasvoi ja realisoitui.
Kaksosraskauksia on monenlaisia, ensinnäkin epäidenttisiä ja identtisiä. Epäidenttiset syntyvät kahdesta eri munasolusta, identtiset yhdestä munasolusta joka toistaiseksi tuntemattomasta syystä jakautuu kahtia. Epäidenttiset kaksoset ovat useimmiten omissa vesipusseissaan kukin oman istukan varassa, jolloin riskit ovat huomattavasti pienemmät koska he jakavat käytännössä vain tilan kohdussa. Astetta riskialttiimpi tapaus on, jos kaksoset ovat omissa pusseissaan, mutta jakavat istukan. Ja meidän tapauksessamme näyttää siltä, että kuulumme kaikista riskialttiimpaan ryhmään jolloin vauvat ovat samassa vesipussissa ja jakavat istukan.
10-15% saman istukan jakavista sairastuvat TTTS:ään (Twin to Twin Syndrome), tällöin toiselle vauvoista menee molempien ravinto, veri, happi, lapsivesi jne. josta aiheutuu ongelmia molemmille. Se on suurin syy miksi kaksosraskauksia seurataan niin tiheään ultrassa (lisää tietoa täällä). Suomesta kyseisessä tilanteessa äidit lähetetään laserleikkaukseen Hampuriin, ja mahdollisuudet molempien vauvojen selviämiseen taitavat olla 70% luokkaa. Katsoin jo, että Meksikossa ainut paikka on pääkaupungin lähellä, jos tulee tarve äkkilähtöön. Muita riskejä on erittäin yleinen keskoisuus, sitä edeltävä vuodelepo, suurempi alttius raskausajan diabetekseen ja raskausmyrkytykseen ja mitä vielä.
Olisin rauhallisemmin mielin, jos olisin Suomessa. Tiedän siellä hoidon tason ja luotan palveluihin. Täällä en. Julkinen ei ole vaihtoehto sen tason vuoksi ja yksityinen on kallis, ei toki yhtä kallis kuin esim. Yhdysvalloissa. Meillä ei ole vakuutusta, joten maksamme kaikki lääkärikäynnit ym. omasta pussista. Raskauden selvitessä ajattelin, että ok kyllä me täällä selvitään normaalista raskaudesta, mutta nyt en ole ollenkaan luottavaisin mielin. Yleinen tapa on, että kaikesta halutaan vain veloittaa ja lääkäreillä on kiire, siksi Meksikossa mm. 45% synnytyksista hoituu leikkauksella (vrt. Suomessa 6,6%). En kuitenkaan haluaisi mennä Suomeen jo nyt, koska koiraihmisenä jättäisin tänne liian moneksi kuukaudeksi jo vanhan, sairaan ja rakkaan koiran hoitoon ihmisille jotka eivät vain näe eläinelämää samassa arvossa kuin Suomessa, täällä sisällä oleva kotikoira on vielä ihmetys. Joten olisin Suomessa ehkä vähän rauhallisemmin mielin vauvojen puolesta, mutta sydän sykkyrällä tänne jäävistä koirista. Tuntuu ehkä hullulta teille ei niin koiraihmisille 🙂
Nyt on pää kipeä kaikista niistä tarinoista ja kokemuksista joita olen lukenut, yöunetkin menneet. En osaa iloita, pelkästään murehtia ja pelätä. En yhtään tiedä mikä on käytäntö lentämisessä riskiraskauden kanssa, plus koko suunnitelmahan menisi kuitenkin ihan roskiin jos joutuisin vuodelepoon jo aiemmin, kuten niin monet muut. Käsittääkseni onni olisi jos vauvat pysyisivät sisällä edes viikolle 30 asti…Silti, jos saan Kelalta vastauksen, että kuulun vielä Suomen sosiaaliturvan piiriin ja voin tulla synnyttämään kuin kuka tahansa muukin kansalainen, ja jos raskaus etenee hyvin, tulemme luultavasti lopputalvesta odottamaan syntymistä sinne. Lapsien terveys menee nyt kaiken edelle, tietenkin.
Nyt pitää vain oppia elämään yhdestä ultratarkastuksesta toiseen, ottaa vastaan mitä ikinä tuleekaan. Huomenna alkaa vko 10 ja seuraava ultraus lääkärin luona on 4. marraskuuta. Sinne asti lopetan googlettelun.