Neuvola ja äitiyspoli

Nyt on jet lagista toivuttu ja saatu vaikka mitä aikaan. Ihana olla kotona! Ihana olla Suomessa! Ihana, kun on talvi! Ihana syödä ruisleipää! Voi vitsit ja vaikka mitä muuta syytä iloon.

Viime viikko meni juostessa hääpaikalle, järkätessä sormuksia, kukkia, koristeluja ym. ja samalla suunniteltiin miehen perheen tuloa tänne ja heidän reissaamistaan. Meksikosta saimme siis jo viime lauantaina vieraaksi 7 sukulaista, jotka ovat tällä hetkellä ajamassa joulupukin tapaamiselta Kuusamoon mökkiin mieheni kanssa yöksi ja huomenna tänne Etelä-Pohjanmaalle takaisin. Heillä on aikamoinen ajaminen ja reissaaminen, mutta meksikolainen matkustusmentaliteetti on yleensä aika erilainen kuin meikäläisillä. 3h yöunet ei tunnu missään edes viisikymppisellä, kunhan ehtii nähdä mahdollisimman paljon. Lomapäivät ovat arvokkaita. Ensi maanantaina heillä on jo paluu kotiin, joten sitten ehtii itsekin taas miettimään muita juttuja. 

Nyt lauantaina juhlimmekin jo häitä! Huhhuh kun ne sai järkätä nopeasti, mutta hyvin on mennyt sekin. Päätin jo alkujaan olla stressaamatta ja väsäämättä liikaa itse. Siksi valitsimme juhlapaikaksi myös ravintolana toimivan tilan ja siellä samassa on myös siviilivihkiminen ennen syöminkejä. Nautitaan ihan pienellä porukalla, serkut, kummit ja parhaat ystävät lähimmän perheen lisäksi. Mukava ilta tulossa, ei jännitä yhtään!

Viime viikolla pääsimme ensimmäiselle neuvolakäynnille. Oli  jännää meillä molemmilla! Siinä käytiin kahden session aikana yhteensä varmaan aikalailla kaikki mitä olisi alusta asti pitänyt puhua ja katsoa. Katsottiin myös pikaisesti ultralla ja kuunneltiin sykkeet. Hoitaja kirjoitti saman tien lähetteen keskussairaalaan, josta tulikin soitto heti seuraavana päivänä. Hieno homma. Toissapäivänä kävimmekin sitten äitiyspolilla, jossa lääkäri katsoi niin tarkasti sydämen, aivot, lapsivesitilanteen, kohdunkaulan ja vaikka mitä. Kyllä tuli kiitollinen olo, että ollaan näin hyvässä hoidossa. Ei voi verrata edes parhaimpiin lääkäreihin joilla oltiin Meksikossa ennen lähtöä (ja maksettiin joka ikisestä käynnistä ja labrakokeesta 40€). Täällä etenkin erona on se, että yritetään välttää ja ennakoida tulevia ongelmia, kun taas Meksikossa reagoidaan vasta sitten kun niitä ilmenee. Esim. pissanäytteitä saa nyt antaa jatkuvasti (jes!), sokerirasitustesti myös koettu jo, äitiyspolilla seurantakäynti kahden viikon välein (ihanaa, kiitos!) ja oikein painotettiin, että soitat heti ja vaadit tarkastukseen pääsyä jos tulee mitä vain uusia tuntemuksia.  

img_20170130_142634.jpg

Näin meillä handlataan multitasking. Ilmottauduttu jo seuraavaan perhevalmennukseen, ei hätää.

Nyt menossa 24+5, eli voiton puolella. Koko ajan uskaltaa vähän enemmän innostua ja ajatella mahassa myllertäviä otuksia todellisempina. Tällä hetkellä kutsumaniminä ovat Pelle ja Keppi 🙂 Ensi viikolla häiden jälkeen ja vieraiden lähdettyä alamme listaamaan jo niitä ihan todellisia nimivaihtoehtoja, apua!

 

img_20170130_174502_584.jpg

Kaverit järjesti Tampereella super ylläripolttarit! Koko illan olin onnesta soikeana ja naama aika lailla näillä lukemilla. 

Perhe Raskaus ja synnytys

Road Tripistä selvittiin!

Selvittiin kuin selvittiin Suomeen asti viime sunnuntaina! 

6 päivää meni ajaessa, mutta matka onnistui odotettua paremmin Kalifornian Calexicosta Floridan Miamiin. Päivittäin ajettiin 6-8 tuntia vuorotellen ja yövyttiin koko reissun saman motelliketjun huoneissa lähinnä lemmikkiystävällisyyden takia. Ei juuri riidelty ja muutenkin homma pelasi, molemmat yllätyttiin. Matkalla nähtiin monenlaista kaunista pikkukylää, kokeiltiin paikallisia herkkuja ja jännitettiin motarilla ajoa meksikolaisilla rekkareilla kun meidät ympäröi Trump-tarroitetut autot. Kyllä Helsingin lentokentälle tullessa vierähti iso kivi sydämeltä, kun varmistui, että kaikki hyvin perillä ja nyt saa vain olla, valmistella ja odottaa tulevaa. 

nayttokuva_2017-01-26_kello_10.17.36.png

Matka taittui siis omalla Meksikon autolla, jonka jätimme Miamiin varastoon odottamaan paluuta. Oli halvin vaihtoehto, kun mietimme vuokrausta tai oman auton kuljetuspalvelua takaisin Calexicoon. Ennen lähtöä tehtiin öljynvaihdot ym. oleelliset ja varmasti palatessa tehdään niin, että jäädään vauvojen ja koirien kanssa päiväksi hengaamaan hotelliin, kun mies omistaa taas yhden päivän auton huollolle ennen paluumatkaa. Lähes koko matkan ajoimme moottoriteitä ja hyvissä oloissa, vain Houstonissa yllätti tulvavaara, mutta juuri meidän reitillämme olivat tiet onneksi auki. 

img_20170120_005527_908.jpg

Koirat ovat onneksi tottuneita matkailijoita, joten eivät olleet autoilusta moksiskaan. Samoin lentomatka sujui onneksi hyvin, vaikka jännitin sitä todella paljon -niin kuin aina. Inga meni miehen jalkatilassa kantokassissa ihan nätisti, vähän aluksi kitisi, koska halusi pistää pään ulos ja tarkkailla käytävän menoa. Penni puolestaan matkustaa aina isommassa kopassa koneen lemmikkimatkustamossa alaosassa. Maksut molemmista koirista yhteensä olivat käytännössä yhden henkilön lipun verran, mutta eipä sille mitään voi. Euroopan sisäisillä lennoilla toki puolet halvempaa. Matkaa varten vaadittiin vain perusrokotukset, lemmikkipassi, siru ja lisäksi matolääkitys. Pyysimme varmuudeksi Floridan Jacksonvillessä pysähtyessämme eläinlääkäriltä todistuksen, että molemmat ovat lentokunnossa. 

img_20170121_232545.jpg

Miamin valomeri jäi pian taakse ja lentomatka sujui mitä rattoisammin Business-luokassa 😀 Sain pisteillä korotettua oman lippuni, mutta mies matkusti verhon takana turisti-luokassa. Kyllä nautin! Sain penkin täysin makuuasentoon ja ruokailusta pidettiin myös huoli. Kyllä tuntuu hurjalta ajatella paluumatkaa kaksosten ja koiran kanssa pienillä penkeillä, mutta eiköhän siitä selvitä. Lentomatkan huipennus oli jo Suomen lentotilassa, kun mies tuli katsomaan minun matkustusta ja juteltiin muina miehinä kunnes polvistui käytävälle ja ojensi kihlasormuksen. Häät oli siis jo sovittu oikeastaan useampi kuukausi sitten ja tietenkin suunniteltu jo reilun viikon päähän, mutta sormuksia emme olleet hankkineet, koska siellä perinteenä on, että mies yllättää. Itkuhan siinä tietysti tuli, vaikka olikin tavallaan odotettu juttu. Vieläkin pysähdyn katselemaan miltä se sormus näyttää omassa kädessä joka tilaisuuden tullen 😉 

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys