Eilen kävimme maalauttamassa 22 viikkoisen vauvamahan. 

Tällä viikolla kävimme viimeisen kerran lääkärillämme täällä tarkastuksessa (verenpaine, paino ja ultraus). Vähän huomautti painonnoususta (tullut jo 10kg pieneen ihmiseen), mutta muuten näytti hyvältä ja vauvat ovat kasvaneet tasaisesti. Saimme varmuuden vuoksi ensi viikon lentoa varten todistuksen jossa todetaan raskausviikot ja raskauden sujuneen normaalisti, jos nyt joku sattuu kysymään kentällä ison mahan takia. 

Perjantaina kävimme vielä uudestaan miehen vanhempien kanssa samalla lääkärillä 4D ultrassa, kyllä siellä miehen isä itki ja äiti haukkoi henkeä. Toinen pojista ei halunnut näyttää kasvojaan, mutta näimme kuinka potki polvilla ja jaloilla koko ajan toista kaveria naamaan ja toinen yritti käsillä työntää pois. Muutamat haukottelut myös tallentuivat, oli hauska jakaa kokemus muidenkin kanssa. Viime vuonna näihin aikoihin oli oma perheeni täällä vierailemassa ja veljen vaimo oli silloin juuri raskaana, joten käytiin kanssa 4D ultrassa heidän kanssaan (maksaa täällä 35€), ja kyllä siellä itsellä kanssa itku tuli kun ei ollut ikinä nähnyt vastaavaa.

Muuten onkin ollut aikamoinen kaaos ja häsläys menossa. Lähdemme huomenna ajamaan Miamia kohti Kaliforniasta, ensi lauantaina on lento sieltä suoraan Helsinkiin. Katsotaan miten selvitään road tripistä 😀 Kyllä jännittää. Jännittää myös koirien lento, monet painajaiset jo nähty. Sain oman lipun vaihdettua business-luokkaan lennoista kerätyillä pisteillä, mutta mies menee turistiluokassa meidän pieni puudelisekoitus jalkatiloissa ja toinen koiramme menee lemmikkimatkustamossa koneen alaosassa. Tuntuu vähän kurjalta makoilla itse mukavalla penkillä, kun murehtii toisia. Mutta jahka selvitään kaikki hengissä ja hyvin Helsinkiin niin vitsit kun mieli kevenee! Sit ollaan turvallisesti takas Suomessa, ihan sama vaikka taivaalta tulis räntää! 

Sitä ennen pitäisi vielä täällä kotona pakata kaikki tänne jäävät tavaramme laatikoihin ja ullakolle, koska taloon muuttaa sillä aikaa mieheni vanhemmat. Tuntuu muiden blogeja lukiessa, että aika monella on myös ollut muutto raskaana ja muutenkin isoja muutoksia samaan aikaan. Itse haaveilin ennen, että olisi tässä vaiheessa jo talo valmiina, maalailisin lähinnä vauvojen huonetta ja viikkailisin vaatteita laatikoihin jos jotain muutosta olisi tehtävä. En todellakaan nähnyt itseäni reissamaassa autolla toiselle puolelle Amerikkaa, lentäväni Suomeen takaisin vanhempieni kotiin miehen ja koirien kanssa, meneväni naimisiin raskaana (jep, sekin meillä edessä helmikuussa Suomessa, honeymoon vissiin myös kotona äiskän ja iskän kanssa), ja lentäväni muutaman kk ikäisten vauvojen kanssa takaisin Miamin kautta Meksikoon, jossa meillä ei olekaan kotia takaisin tullessa, koska suunnitelmissa oli jo valmistuva oma talo muutaman tunnin päässä olevassa viinilaaksossa (ja nyt ollaan vasta neuvottelemassa tontista!). Huhhuh. Mut ehkä hyvä tottua jo tässä vaiheessa äkkinäisiin muutoksiin ja elämään omia mukavuusrajoja venyttäen, vauvat ne kuitenkin mullistaa kaiken oli miten oli.

Nyt käyn ostaa lisää muuttolaatikoita ja jatkan pakkailua. Katsotaan jos ehdin päivittää meidän Road Trip sekoilusta jotain myöhemmin.