Jouluihmisenä nämä joulun jälkeiset päivät ovat aina vähän haikeita. Aina se on niin äkkiä ohi. Tänä vuonna koti-ikävä iski kyllä oikein kunnolla. Kaipasin kaikkea. Perhettä, ruokia, puuhaamista kotona, talvea…  Lapset onneksi ainakin tottuu heti molempiin kulttuureihin, eikä ole aina näin kankeita kuin meikäläinen. 

Täällä tuli siis aattona koko suku paikalle meidän yhden makkarin kämppään. En oikein tiedä miten meidän talosta on tullut tukikohta perhejuhlille. Ei tarvinnut patterikaan tohottaa olkkarissa koko päivää, kun väki lämmitti. Aluksi muutettuani tänne kutsuimme perheen muutaman kerran syömään ja tehtiin risotot/pastat tai mitä olikaan alusta asti itse ja yritin kattaa pöydän yhteistä kuvaa varten. Ikinä ei saa kaikkia yhden pöydän ääreen, koska jokainen tulee silloin kun tulee ja nappaa liedeltä joko kuumana tai kylmänä. Nyt jo tajusin sentään olla vääntämättä turhaan leivoksia itse, kun väki on ihan yhtä tyytyväinen muuhunkin. 

Meillä kotona ruoka on aina 1. asia, oikeastaan milloin tahansa kun kokoonnutaan ja joulumenutakin suunnitellaan päivä kaupalla. Matkoja myös muistellaan ravintoloiden kautta… Emme tee perinteisiä jouluruokia, vaan joitain omia jokavuotisia suosikkeja ja myös uusia juttuja. Ruokaa tehdään siis aamusta asti, siivotaan ja katetaan pöytä kauniiksi. Täällä taas kalkkuna valmistui sähkökeittimellä vessan tason päällä, muussin toi yksi täti ja salaatti heitettiin Walmartin valmiista pussista pöytään muovilautasille. 😀 Ja se oli siinä. Kyllä ruokaelitisti sisälläni itki tuttujen herkkujen perään. 

Perinteenä on täällä, että lahjat avataan vasta 25. päivä, niin kuin naapurimaassa, mutta malttamattomina on jo sovittu pieni variaatio, jossa lahjat avataan jo heti kellon lyödessä 12. 🙂 Siitä eteenpäin valvotaan yleensä aamuun asti ja seuraava päivä menee herkkujen lämmittelyssä ja sohvalla rentoutuessa. Eli tämä yksinäinen susi ja ruokaelitisti oli aika vieraassa ympäristössä, täytyy myöntää. Voimat meni ihan täysin valvomisesta ja seurustelusta. Vieraiden lähdettyä oli ihana imuroida, siivota keittiö, laittaa kynttilät ja katsoa leffaa sohvalla ihan vain miehen ja koirien kanssa. 

Tässä välipäivinä päätti anoppini, että järjestää baby showerin vielä ennen meidän lähtöä tammikuun ensimmäisellä viikolla. Hauska päästä kokemaan! Täällä usein tuleville äideille järjestetään useat eri baby showerit, joko perheen, ystävien tai työkavereiden puolesta. Kutsuja varten rekisteröin tänään lahjatoiveet netin kautta Targetiin, menikin monta tuntia kun pähkäilin, mitä sitä oikein kannattaa pyytää, mitä ostaa jo täällä ja mitä Suomessa ym. Koska emme tiedä vielä missä asumme paluun jälkeen, tuntui vauvojen huoneenkin kuvitteleminen vaikealta. Puhumattakaan, että ensikertalaisena koko vauva-asia on valtava mysteeri.

Ajattelin, että Suomesta ostaisimme ja toisimme sitten tänne autoistuimet, rattaat ja ainakin äitiyspakkauksen mukana tulevat jutut. Täällä lahjalistalle laitoin kylpyammeet, lakanat, leikkimatot, vaippakassin, kantoliinan ja kantorepun, vaipparoskiksen ja vaipanvaihtopatjat. Mitä te lisäisitte listaan? Oletan, että lisäksi saadaan vaippoja, vaatteita ja varmaan unileluja. Itse haluaisin ostaa sitten, kun tiedämme mihin uusi koti muotoutuu, vauvojen huoneen sisustukseen mm. yövalot, pinnasängyt ja vaipanvaihtopöydän. 

Koska lääkäri ei halunnut edellisellä ultralla varmistaa vauvojen sukupuolta, anopin huolesta huolimatta vakuutin, että olisi ihan ok myös neutraalimmat vauvakutsut. JES! En oikein välitä erottaa niin rankasti pelkkään vaalean siniseen tai pinkkiin, ja muutenkin neutraali on enemmän omaan mieleen 🙂