Kuka niitä lappuja lukee?

Tuntuu ihan sanoinkuvaamattoman hienolta viedä ipana päiväkotiin, kun siellä kysytään että ”onko nuo nyt ne vaatteet missä hän lähtee tanssiaisiin?”

Excuse me, WHAT?

Nojoo, olihan siellä joku kärpäsen kokonen(siihen aikaan aamusta, oikeasti A5) pikkupräntti jostain tanssiaisista. Ei muutakuin vilkaisu kelloon ja hieman epätoivoinen mitämänytteen käsien heilautus, jonka jälkeen päädyin kipaisemaan kotiin hakemaan uudet vaatteet pojalle mukaan. Päiväkodin täti oli sitä mieltä että tuskin ehdin, mutta itku kurkussa niin kovaa kuin pääsin kipitin vatsaa pidellen kotiin ja takaisin. Eihän tanssiaisiin voi mennä tavallisissa päiväkoti kuteissa. 

Nyt huomattakoon, että tässä tapauksessa ”tavalliset päiväkoti kuteet” ei todellakaan ole hienoimmasta päästä, sillä siellä kun on muutamat housut menneet polvista rikki, niin ei sinne uskalla enää kovin hartaasti valita hyviä vaatteita. Nimittäin kerrankin hain pojan ja nykyään reikäiset lempihousut pihalta – kun ei oltu ulkohousuja syystä tai toisesta jalkaan laitettu. 

Kuitenkin, saavuttuani viimein päiväkodille etsäehdi-neiti vilkaisi silmiin katsomatta, tokaisi ”noni” ja jatkoi matkaa. NONI? NONI! Siinä vaiheessa lähti kyllä hormooni kela pyörimään sitä tahtia, että hyvä etten heittänyt etsäehtiä juhlakengällä takaraivoon. 

Ja tosiaan, meillä on myös tänään pyykkipäivä. Joten ne sitäkin vähää olevat jokseenkin siistit vaatteet olivat tietenkin pyykkikorissa. Toivon hartaasti, että ne vaatteet pistetään vaihtoon päiväkodille päästyä, sillä tänään hoploppiin en haluaisi välttämättä laittaa ruskeakastikehousuja ja riisipaitaa. 

Siis kuin vaikeaa on lasta haettaessa joskus sanoa ”hei, muuten! Meil ois tanssiaiset!” TAI ”oisi tiedotteita” Siellä on palttiarallaa sata lappua kurakeleistä ynnämuusta minkä kaikki jo tietää ikkunasta itse ulos vilkaistuaan, että ei sieltä kyllä osaa etsiä sattumalta ilmestynyttä tiedotetta mahdollisista tanssiaisista, mistä ei oo etukäteen ollut mitään tietoa.