Maanantaille, tiistaille, rakennan minä lahjani

JOS JOKU LAHJAN SAAJA TÄNNE EKSYY, NIIN HETIPOIS NYT!

Ei se ihminen virheistään opi. Ei. Täällä on taas jätetty joululahja tekeleet aivan viimetinkaan. Aloitin äidilleni tulevat säärystimet jo kesällä, jotenka harhakuvittelin olevani hyvässä tahdissa tänä vuonna. No. Perusmeikää oli, että toisen säärystimen tehtyäni viikossa lopahti kiinnostus ja olen toista väkertänyt väkisin. Nyt viimeiset 5 kerrosta tuntuu olevan ylivoimaisia. 

Sen lisäksi pitäisi tehdä osalle daim-suklaata, jonka ainekset oottaa mua kiltisti jääkaapissa, muttakunsiis mul on niin paljon kaikkea tekemistä tässä, kuten selailla mm. näitä Lilyn blogeja. Tekosyitä sano maarit. 

Ei auta kuin hyväksyä se, että maanantaina ja tiistaina hullun stressin alla teen kaiken tai en mitään. Pistettänii. 

Sen lisäksi oltiin tänään lääkärissä, kun tolla ukolla nousi kuume 41 asteeseen toissayönä – ja samalla menolla ollaan menty tähän asti. Se reissu taisi olla mulle paljon pahempi, sillä sitä lapsen hätääntynyttä itkua kaiken maailman kokeita otettaessa ei kestänyt mamma kuunnella. Onneksi mummikka oli mukana pitämässä lasta paikoillaan – sillä tuon vahvaan tahtoon ei riitä viimeisillään raskaana oleva äiti-ihminen ja hoitajat. Ja kuin taikaiskusta (tai buranasta – panadol on karkkia t. Janne) niin on Veeni viisvee jo paljon PALJON paremmassa kunnossa. 

Ps. Se asunto ei tärpännyt ja hyvä niin – sillä seuraavassa asuntonäytössäni tajusin, etten halua asua keskustassa. Nyt olenkin maanantaina menossa katsomaan kahta asuntoa, joista toisen toivon olevan THE ASUNTO – nimittäin jos jomman kumman niistä haluan, on se satavarmasti mun. Wuhuu!

Ps. Mulla ei oo lahjapapereitakaan, mutta onneksi olen päättänyt antaa lahjaksi mm. itsetehtyjä patalappuja, keksejä ja sinappia. Sitkun oon ready (ensi jouluna) niin uskallan laittaa mahdollisesti kuvia.