Mr. What Should I Call You?

Olin eilen halppiskahvilla Citymarketissa Lyydia P:n kanssa. 80 senttiä oli kyllä tähän maailman aikaan sellainen hinta kahvista, että kyllä itse kukin kysyy; ”anteeksi, paljon?” Joten en tuomitse. Siinä kuitenkin kaikenlaisten keskustelujen siivittämänä tuli puheeksi parisuhteet ja ”ne oikeat”. Onko seurustelevilla pareilla ne unelmamiehet (toiselta nimeltään suuret rakkaudet, jos rakkauteen asti on koskaan ehditty) kainalossa, vai onko ne jossain menneisyyden muistokuplassa? Kavereideni (ja äitinikin) kanssa aikojen saatossa puhuttujen keskustelujen tiivistyksenä olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella kuitenkin sellainen on. Onnekkailla kainalossa, tai jos uskaltavat myöntää – muualla. Tosin omituista yhteensattumaako, että ne unelmamiehet onkin usein niistä kaikista vaikeimpia? 

Tämä ei ole naisten tauti, tai sitten mun ystävämiehet on vaan erikoisia – mihin en usko niiden elämää vierestä seuranneena. Jos vaan uskaltaisin tän kirjoituksen innoittamana kysyä omalta unelmaukkeliltani kuka sen suuri R on, (minäminäminäminä) mutta en oo ihan vielä valmis ottamaan sitä (muutaman prosentin) riskiä, että mun vaivalla rakennetut pilvilinnat romahtaa.  Joten siis.. Mikä siinä unelmamiehessä/naisessa on? Onko sillä jotain tekemistä historian kanssa? Jos se on ollut suurena apuna ja tukena joskus elämän vaikeina hetkinä ja  kestävät tunteet on muodostuneet ihan vaan sen takia, vai klikkaako juuri sen kanssa vaan niin paljon paremmin kuin kenenkään muun kanssa tai onko kenties niin kuin äitini sanoo ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ”se oli vaan niin ihana!”

Voiko niistä tunteista päästä eroon niin, että joku toinen tulee ja peittää ne alleen, vai palaako ne räjähtämällä heti kun tän ihmisolennon kanssa on taas tekemisissä? Tuleeko ne kenties niin kuin esimerkiks mulla: juuri kun luulee päässeensä niistä eroon – niin joutuu lähes ääneen voivottelemaan otsaläpsyn säestyksellä – kun tajuaa, että ne palasivat aivan samanlaisina kuin olivat lähtiessäänkin – vai olivatko ne koskaan poissa? Tai mitä jos päätyykin yhteen tuon tunnemyräkän aiheuttajan kanssa? Onko se sittenkään niin hohdokasta (nyt ne kenelle näin on käynyt kertokaa, please) vai katoaako se ”tää on varmaan just siis se oikee mulle”-sumupilvi sen sileän tien?

Tai jos olisi näkemättä niin kutistuisiko se tunne vain kaukaiseksi muistoksi? Vai korvaako koskaan mikään suhde sitä outoa yhteyttä, minkä koki juuri tämän henkilön kanssa? Onko tälläinen tyyppi sama asia kuin ”se oikea” vai onko se kokonaisuudessaan pelkkä urbaani legenda ja tämä on vain köntti pikaliimaa johon osa ajatuksista on jumahtanut kiinni. Jos ”se oikea”kin on vain aikuisten versio Prinsessa Ruususesta, minkä tarkoitus on pitää yllä sitä toivoa onnellisesta loppuelämästä oma unelmien prinssin kanssa.

Kuten Sinkkuelämän Carrie joskus pohti;

 “What if Prince Charming had never showed up? Would Snow White have slept in that glass coffin forever? Or would she have eventually woke up, spit out the apple, gotten a job, a health-care package and a baby from her local neighborhood sperm bank? I couldn’t help but wonder… inside every confident, driven, single woman, is there a delicate, fragile princess just waiting to be saved?”

Itse ainakin viimeisen kerran kun luulin päässeeni yli koko ukosta (mutta joojoo, en sitten yllättäen ollutkaan,) niin päätin, että ainakaan en 20 vuoden päästä (kuulin juuri pelottavimman kauhutarinan vähään aikaan) aio seistä ”mitä jos” kysymyksen edessä yrittäen tyrkkiä sitä epätoivoisesti poisi tieltäni, vaan aion yrittää vielä ainakin kerran – ja ehkä kerran sen jälkeenkin. Sillä eikö nämä henkilöt ole juurikin monen mahdollisen pettymyksen ja säätämisen arvoisia jos sillä jutulla on mahdollisuus toimia? Vaiko kenties se ajatus siitä, että jos se ei toimikaan on niin pelottava, että sen haluaa vain säilyttää tunteena piilossa salaisessa rasiassa sängyn alla – mistä sen voi ottaa esille kun siltä tuntuu – ja mahdollisesti pitää sen henkilön elämässään jatkossakin jossain muussa muodossa, kuten ystävänä. 

http://www.iskelma.fi/viihde/10-rakkauden-laatua-jotka-koet-elamasi-aikana/2/9361 Tälläisen linkin löysin aiheesta, mutta musta tuntuu että tälle tyypille tarvis vielä sen numeron 11. Koska se on vaan SE. Vai mitä te muut ootte mieltä?