Kävinpäs eilen rouva Hakkaraisen kanssa katsomassa uutta kotia mun kasvavalle pesueelleni. Se oli verraten niiiiiin iso tähän nykyiseen, etten tiedä millä kalusteilla saan sen täytettyä – jos sen saan. Pohdittuani sitä asuntoa sain hirveän paniikin siitä, että jos en saakkaan sitä, koska sitten tulis aika moisen kova kiire taas bongailla noita uusia asuntoja, kun helmikuun alkuun on vain aikaa. Ja noita asuntoja kun ei tule liikaa vuokralle kokoajan, etenkin noi kolmiot/neliöt on niin ison kiven alla ettei meinaa mitään nähdä. 

Seuraava paniikki olikin sitten siitä että mitä JOS saan sen, Millä maksan vuokran(laskeskelin kyllä että pystyn, mutta MITÄJOS tapahtuu jotain ja en pystykkään), millä mä täytän ne tyhjät tilat, miten mä kestän sitä että uuni on 5cm ylempänä kuin muut keittiön tasot(tiedän, suurin koko murheista) ja miten mä kykenen muuttamaan, kun samassa kuussa pitäisi olla jo synnyttämässä. Tänään pitäisi tulla tieto asunnosta ja viimeyön pyörin valveilla, kun kummatkin kauhukuvat vilkkuivat päässäni. Sen lisäksi sinne pujahti vielä keskeneräiset joululahjat, lapsen synttäreiden järjestäminen, muiden synttärit – jotka on kaikki jostain syystä joulukuussa ja tietenkin kaikki muu mistä vain stressiä voi saada aikaan. Oikeesti nainen, MEDITOI. 

Jos saan sen, kerron millainen se on, se on aika hassu!