Stay calm, hormones or me.

Nämä ihanat kamalat hormoonit, joita ei tuu varmasti ikävä mulla  – saati kellään muulla. Eräänä kauniina syyspäivänä, kun joku kehtaa olla tajuamatta niin meikäläisellä paukkuu hermot kiinni samantien. Rakas lapsitietäjäni osasi kertoa, että ”äiti, se on vaan yksi hermo”, mutta ei, tässä tapauksessa se on hermot – ne kaksi jota mulla on vielä jäljellä. 

Toki sitten taas kun matkataan ajassa tunti eteenpäin, niin ne kauan kaivatut kaksi hermoa ovat tulleet takaisin muodossa epätoivo ja kauhu. He ovat saapuneet paikalle muistuttamaan siitä, etten kestä kun muut ihmiset ovat vihaisia, pettyneitä tai välinpitämättömiä itse minua kohtaan. Kyllä. Ilmeisesti itse saan kiukutella, mutta muut ei. Palkinnoksi saan pahan olon kaikkien puolesta, tai teki kuka mitä vaan. 

Tasantumiseen epätoivosta ei auta se, että olen laittanut agenttimoden pois päältä whatsapista niin, että näen milloin ihmiset ovat siellä viimeksi olleet. Nimittäin jos joku on kehdannut käydä whatsapissa, mutta ei ole vastannut – niin asian täytyy olla niin, ettei sitä jotain kiinnosta nähdä mua, vastata mulle tai sen mielestä oon ihan tyhmä. Asiahan ei varmastikkaan ole niin, että sillä on kiire, tai että se on käynyt katsomassa viestin ja ajatellut vastaavansa myöhemmin tai esimerkiksi, että puhelin soi välissä ja henkilö ei ole paikalla enää koko sovelluksessa. Myöskään sellaisia ihmisiä, ketkä eivät vastaa vielä viimeistä ”okeita” ei ole olemassa. 

Päästin myös kauhulla ainokaiseni lähtemään Heinolaan ukin ja Marja-mummin kanssa, kun on näin liukkaat kelit ja -5 astetta lämmintäkin. Sehän on siis ihan satavarma, että se kolari tulee kun mä en ole siinä vieressä istumassa ja vahtimassa. Kauhukuvat pyörivät päässäni myös joka toinen viikonloppu, kun lapseni on isällään – sillä se mahdollisuus onnettomuuteenhan on siellä ilman hormoonihirviön valvontaa aivan jäätävän suuri. 

//www.youtube.com/embed/MQZIbI_O7s4

Ps. Mitä voin ajatella, kun sanon ”mä en kestä enää mun hermot menee” ja 4-v lapseni sanoo siihen: ”miten yllättävää”. Kid, my world.