Siellä missä koko kylä on kilpparien puolella
Ajattelin iltapäiväni kuluksi selittää, miten nää vapaaehtoisjutut Parisminassa menee, sillä se on yllättävän moniuloitteinen juttu – ymmärsin sen vasta eilen itsekin.
Kun aloin viime kesänä etsiä vapaahtoistöitä, törmäsin ihan puhtaasti Googlaamalla Global Volunteer Network-nimiseen järjestöön (GVN), joka on alunperin uusi-seelantilainen järjestö. GVN toimii yhteistyöjärjestöjen kautta, eli sillä on eri maissa erilaisia partnerijärjestöjä. Costa Ricassa yksi näistä partnerijärjestöistä on Maximo Nivel. Maximo Nivel on siis tavallaan nyt se järjestö, jonka leivissä mä olen.
Parisminassa puolestaan toimii itsenäinen kilppareidensuojelujärjestö ASTOP (Association Save the Turtles of Parismina = Asociación Salvemos las Tortugas de Parismina = Pelastakaa Parisminan merikilpikonnat). ASTOP saa vapaaehtoisensa Maximo Niveliltä, joka saa vapaaehtoisensa ainakin GVN:n ja IVHQ:n kautta (en tiedä mikä IVHQ on…). Rahoituksensa ASTOP saa sekä Maximo Niveliltä että Costa Rican valtiota ja mahdollisesti muilta tahoilta, joista en tiedä.
Samalla kun vapaaehtoiset auttaa kilppareita, saa paikallisen kylän asukkaat tuloja meidän majoittamisesta. Lisäksi ASTOP ja Costa Rican valtio työllistävät paikallisia miehiä tekemällä näistä yöpartioiden vetäjiä. Näin ollen vapaaehtoisina me tuetaan osaltamme myös kyläyhteisöä. Lisäksi me saadaan kilpparihommien lisäksi tehdä juttuja myös kyläprojekteissa, paikallisella koululla tai kylän lasten kanssa. Tällasia juttuja on ollut muun muassa Nutrition Centerillä avustaminen, koulun kyltin maalaaminen ja edellisen postauksen askartelutuokio. Periaatteessa ainoa ”pakollinen” työ meillä on yöpartiot, joita on neljä tuntia illassa/yössä kuutena iltana viikossa. Vuorot on joko klo 20-00 tai 23-03. Viikon rytmi on usein sellanen, että meillä on kolme partioiltaa ja sitten vapaapäivä, taas kolme partioiltaa ja niin edelleen. Kaikki muu, kuten kilpparin poikasten vapauttaminen mereen, laguuneissa uiminen, apinoiden etsiminen ja kaikki kyläyhteisöön liittyvät projektit on täysin vapaaehtosia, mutta eihän niistä kukaan kieltäydy :D
Neljä tuntia illassa kuutena päivänä viikossa ei välttämättä kuulosta kovin raskaalta, sillä yhteensä pakollisia työtunteja meille tulee vaan 24/vko. Partioiminen on kuitenkin todella raskasta, sillä rannalla on pimeää, usein öisin sataa ja hiekassa tarpominen ei todellakaan ole kevyttä puuhaa. Toisaalta hommaan tottuu aika nopeasti ja partioiminen on ihan hauskaakin. Lisäksi meillä on ollut niin hyvä tuuri, että ollaan sitä edellistä hiukan epäonnistunutta partiovuoroa lukuunottamatta nähty kilpikonnia joka yö :) Joten motivaatio lähteä partioimaan on yleensä kaikilla aika kova.
Ekassa kuvassa on meidän keskuksen, eli ASTOPin rakennuksen kyltti. Rakennus on nimeltään La Casona. Toisessa kuvassa on polku Casonalta rantaan ja kolmannessa mun paikalliselta käsityöihmiseltä ostama koru. Neljännessä on Casonan edessä oleva aidattu hautomo, johon löydetyt munat haudataan. Hautomoa valvotaan 24/7 kyläläisten ja meidän voimin. Viidennessä kuvassa on sammakko, jonka löysin eilen :D Kuudennessa on meidän isäntäperheen kanoja, jotka painelee täällä ihan millon ja missä huvittaa, esim. tossa kuvassa ne oli tullu tutkailemaan terassia. Seitsemännessä on hyttysverkko-peiliselfie tältä aamulta kello 6, kun makasin vielä sängyssä ja yritin saada ajan kulumaan. Kahdeksannessa kuvassa on näkymä mun sängystä hyttysverkon alta. Jänniä juttuja. Alimmassa kuvassa on näkymä meidän aamupalapöydästä tältä aamulta :)
Anni