Siellä missä me oltiin onnellisia

Parisminassa on ollut tänään samaan aikaan sekä onnellinen että haikea tunnelma. Eilinen partio oli mun kanssa alottaneiden amerikkalaisten viimeinen vuoro ja tänään oli meidän viimeinen yhteinen kokonainen päivä. 

Mun kanssa alottaneita oli viis kappaletta, joista kolme oli yksin matkustavia mun ikäisiä tyttöjä ja kaksi muuta olivat yhdessä reissaavat isä ja tytär. On ihmeellistä, miten nopeasti ventovieraisiin ihmisiin voi kiintyä ja kuinka helposti ystävystyminen tapahtuu. Tunnen myös erityistä kiitollisuutta siitä, että meidän porukalla oli niin hyvä yhteishenki enkä koskaan joutunut tuntemaan oloani ulkopuoliseksi, vaikka olin ainoa epä-amerikkalainen. 

Iltapäivällä päätettiin ottaa kuvia porukasta. Yllä olevassa kuvassa me kaikki viisi tyttöä ja meidän lempparityyppi Evan, joka pyörittää tällä hetkellä keskusta päivisin. Ja mä oon näissä kuvissa siis tuo jolla on pinkit shortsit ja mustavalkoinen toppi!

Tää on mun lempparikuva. Tässä ollaan me kaikki kuusi ja oikeassa reunassa Nich, joka aloitti täällä viikkoa ennen meitä, mutta joka kuuluu porukkaan ihan yhtälailla. Myös Nich lähtee huomenna takaisin kotiin.

Tässä kuvassa ollaan me kuusi 🙂 Scott, Daryl, Casey, minä, Rhiannon ja Julie.

Samoin tässä 😀 

Nää ihmiset on ihan huippuja ja oon viettäny niiden kanssa ehkä elämäni hauskimmat pari viikkoa, vaikka kaikki onkin ollut koko ajan niin uutta ja ihmeellistä, ja vaikka sopeutuminen vei oman aikansa. Ehdittiin nähdä yhdessä niin monta upeeta juttua ja paikkaa, että näillä tyypeillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun elämässä.

Mulla on seikkailua edessä vielä reilut kuusi viikkoa ja toissapäivänä tänne saapui uusi ryhmä vapaaehtoisia: neljä tyttöä Yhdysvalloista ja kaksi Kanadasta. Edustan siis edelleen yksinäni koko Euroopan manteretta 😀 Uudet tytöt on kyllä hirmu kivoja ja ensi viikolla pitäis taas tulla uusi ryhmä, kuulemma 7-9 ihmistä. 

Heippa hei ”The Original Six”. Mun tulee teitä ikävä 🙁

Anni