8 solua

Eilen oli kolmas punktio ja olo on ollut fyysisesti yllättävän hyvä. Punktio teki paljon enemmän kipeää kuin viime kerta, olo oli myös paljon jännittyneempi, mikä purkautui tietysti itkuna siinä. Ehkä se ajatus, että tää olisi viimeinen hoito julkisella ja kaikki toivo oli nyt tässä. Saatiin 8 solua, mikä on sama mitä viimeeksi saatiin. Olin tulokseen tyytyväinen, pienenä toiveena oli ettei ainakaan yhtään sen vähempää. Tänä aamuna tuli myös soitto, että kolme kuudesta oli hedelmöittynyt, kaksi solua oli ollut raakoja. Puolet siis hedelmöitty ja olo on pettynyt. Tiedän, että tuosta kolmesta tippuu osa vielä pois ja voi olla ettei pakkaseen saada yhtäkään alkiota. Perjantaina olisi ensimmäinen tuoresiirto, aikaisemmin sitä ei oltu tehty, kun on pelätty hyperstimulaatiota.

Olo on ollut koko aamun itkuinen ja henkisesti olen todella uupunut, en jaksa uskoa edes että tuoresiirtoon päästään. Pelko myös, mitä tämän jälkeen tapahtuu jos nyt kävisi niin ettei siirtoon päässä, eikä pakkaseen saisi yhtäkään alkiota. Tällä hetkellä tuntuu, ettei yksityisellä saataisi myöskään haluttua tulosta, että kaikki olisi vaan aivan turhaa. En haluaisi olla näin negatiivinen ja ajatella heti kaikista pahinta vaihtoehtoa. Samalla kun ajattelen näin, vien myös mieheltäni sen hänen toiveikkuutensa. Hän jaksaa nähdä aina asioissa sen valoisan puolen ja on pitänyt uskonsa onnistumiseen ihan sieltä alusta asti. Toisaalta, vaikka nyt tuntuu et kaikki toivo ja usko on mennyttä niin silti vielä yritän, oon yrittänyt jo kolme vuotta. En oo luovuttanut vielä kertaakaan, jokin pienen pieni usko on vielä onnistumiseen, mikä ei kylläkään näyttäydy kovinkaan useasti, mutta siellä se pinnan alla on.