Kun kirjoitus ei luista

Joskus on päiviä jolloin teksti ei luista, ei sitten mitenkään, on tunne että kaikki kirjoittamani on paskaa, minä olen paska. Sitten tulee taas päiviä että tämä on mahtavaa ja teksti on loistavaa.

Kirjoitan silti, noinakin päivinä, vaikka en saisi aluksi paperille mitään, alan kirjoittamaan kaikkea mitä näen ja mitä ajattelen, teksti on silloin sekavaa, mutta ne on sanoja, joskus jopa kokonaisia lauseita.

Näihin tilanteisiin olen kokeillut luovan kirjoituksen tehtäviä, niitä on saatavilla paljon. Minulle ei auta tehtävät, tai no joskus jos tuolloin löytyy jokin, joka kiinnostaa ja inspiroi ja sitä lähtee vaan tekemään, saattaa kirjoitus taas lähteä lentoon, mutta jos ajatus ei luista, ei mikään tehtävä tunnu mielenkiintoiselle tehdä ja inspiraatio on tuntunut lähtenen minusta pois kokonaan.

Teksti noina päivinä saattaa näyttää tälle:

”Minulla on villasukat jalassa. Ohi ajoi auto, toinenkin, minnehän ne on menossa. Ulkona sataa, ei tee mieli mennä ulos, keittiö pitäisi siivota, mitähän kirjoittaisin. Pää lyö tyhjää, onkohan puhelimeeni tullut viestejä. Pihalla pitäisi haravoida. Kainaloistani leijailee tuoksu, joka kertoo, että minun pitää mennä suihkuun, menen kohta.. Paljonko kello on, mitä tänään oli ruokalistalla, toinen jalkani puutuu. Minä haluan kahvia.”

Hyvin tyypillinen ”pää lyö tyhjää” teksti. Se on nyt kuitenkin kirjoitettu ja ylhäällä muistikirjassa, tuostakin ajatuskasasta saa ehkä jalostettua jonkun ajatuksen joskus, jollekin hahmolleni. En vain vielä tiedä milloin ja kenelle, enkä ajatellut sitä silloin, kun kirjoitin.

Mutta tuollaisetkin ajatukset voivat joskus mahdollisesti olla sopivia jollekin. Kaikki ylös kirjoitettu on aarrearkussani ja käytössäni, jos niin haluan. Tuostakin röykkiöstä on mahdollista ammentaa jotakin luomalleni kirjanhenkilölle, vaikka sellaiselle, jolla on jokin vaikeus elämässä ja hän ei vaikka halua nousta sängystä sinä aamuna ylös. Kenties, kuka tietää, edes minä en vielä tiedä.

On hyvin paljon mahdollista, että ajatusvirta on pätkä, jota en koskaan käytä mihinkään, mutta mihin se auttoi? Menee vain hetki tuon jälkeen, niin sitten taas saan kirjoitettua jotain, mitä olin alun perin aikonutkin. Kun olin saanut ulos nuo mitä mielessäni sillä hetkellä liikkui ja mitä havainnoin, on helpompi lähestyä kirjoittamista.

Mainitsin muistikirjan. Olen nimittäin kirjoittajana sellainen, että tarvitsen kynän ja paperia, minun on kirjoitettava paljon kaikenlasta ylös, mitä näen, mitä tunnen mitä havainnoin ja saatan löytää yllättävistä paikoista hahmoilleni lauseita tai eleitä ja vaikkapa ulkoisia ominaisuuksia. Koko maailma on täynnä inspiroiva asioita, tapahtumia ja ihmisiä, joista löytää ideoita kirjoittamiselle ja jutun aiheita. Ne on kirjoitettava heti ylös ja sellaisenaan, ettei ne muuttuisi ja ne muistaisi mahdollisimman tarkasti. Alkuperäinen ajatus ja kokemus siis on minun mielestäni tärkeä.

Ennen kaikkea kuitenkin tunnen kirjoittamisen luistavan paremmin muistikirjaan, siirrän sitten ajatukseni koneelle.

Kun työstän kirjojani eteenpäin, minulla on sekä läppäri että muistikirja, toisinaan kirjoitan suoraan koneelle, kun tarina on jo sen verran pitkällä, ja ideoita on pää ja muistikirjan sivut täynnä ja pullollaan.

Sitten kun tarinassa tulee jokin tilanne tai kohtaus, johon tarvitsen jotain muutosta, syvennystä tai dialogia tms. niin silloin tartun taas muistikirjaani, sen kanssa olen luovempi. Kun olen hahmotellut ja kirjoittanut sen, olen taas valmis ja jatkamaan koneellani.

Millainen kirjoittaja sinä olet? Onko sinulla muistikirja ja kynä, vai pääsääntöisesti läppäri?