Tekstin luominen

”Aloitan tarinani tässä tunkkaisessa bussissa, johon nousin reilu tunti sitten, matkustajia ei onnekseni ole kuin väljästi, muutamia muita minun lisäkseni. Minun tulee käydä läpi mennyt elämäni, en itsekään vielä ymmärrä mitä kaikkea on tapahtunut.

Loppua en voi kirjoittaa, en tiedä miten tämä tarina tulee päättymään, olen pakomatkalla omasta elämästäni, aviomiehestäni ja kaikesta siitä mitä minulla on ollut. Pelkään kuollakseni, että joku näkee minut, että jään kiinni, vaikka järkeni sanoo, että se on mahdotonta.”

Aloitin tämän kerran blogin otteella omasta tekstistäni. Se on hiomaton, ensimmäisen kerran kirjoitettu teksti, joten tuo tulee vielä muuttumaan.

Kirjoittamisessa se on hauskinta. Että on itse mukana tapahtumissa, tuossakin tekstissä minä istun bussissa ja kirjoitan henkilön, minun rakentamani naisen tekstiä.

Kohtauksiin liittyy paljon muutakin kuvausta ja tapahtumaa, jotka jo näen ja tunnen, mutta en ensimmäiseen versioon kirjoita sitä kaikkea. Laitan ideoita ylös, tuon tekstin perusteella pääsen syventämään kuvaa, sitten kun on sen aika.

Haaste kirjoittamisessa toisinaan on siinä, että menee liian syvälle niihin teksteihin, silloin tekstien muokkaus on ajoittain vaikeaa. Onko sinulle käynyt niin? Miten pääset siitä tilanteesta eteenpäin?

Minulle auttaa etäisyys, teen muuta, työstän muita tekstejä ja sitten kun olen valmis, teen tarvittavat muutokset, jos en silmäilyn jälkeen ole vieläkään tarpeeksi irti, tauko jatkuu.

Välillä on päiviä, jolloin tekstiä tulee tulvimalla, sitten on taas niitä, kun pää lyö tyhjää ja paperille ei tule yhtään mitään. Onneksi näitä jälkimmäisiä on äärettömän harvoin.

Kun jonkin tekstin saa valmiiksi, tulee aivan mieletön tyhjyys, ontto olo, kuin jotain olisi viety pois. Onko sinulla sellaista? Mitä silloin teet?