RV 38 tuli tänään täyteen. Aika on mennyt visusti sisätiloissa rupelaattorin (tuuletin) edessä Hay Dayta pelaillessa tai kirjaa lukiessa. Pakastin on täynnä jätskejä, koska miksi ei? Päätin selvitä näistä helteistä, vaikka viimeisilläni olenkin. Ihan lemppari kirjoja on nyt Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Pendergast-sarja. Olen tottavie nyt innostunut lukemaan taas ja tämä sarja on mukavaa vaihtelua pohjoismaisille dekkareille. Nyt, kun kirjastoon pääsee taas niin olen ottanut siitä ilon irti! Maha on kasvanut, vieläkin olen selvinnyt raskausarvitta. Toki henkisiä arpia saattaa olla, mutta ulospäin ne ei näy. Yöt menee heräillessä, mutta Körpikkä ei kyllä tee elettäkään poistuakseen.

Paitsi että olihan meillä kenraaliharjoitus synnärille lähdöstä! Kaikki niin kovasti mainostavat sitä kolmen  s:n taktiikkaa (sidukka, suklaa ja sapiska) eiku? Siivonnuthan minä olen ahkerasti kaiken autoista lähtien ja saunaa olen hyödyntänyt aina, kun mahdollista. Ja kun vihdoin päästiin siihen kolmanteen ässään piiiiitkästä aikaa, niin siitä toden totta seurasi reissu synnärille. Heti aktin jälkeen tuli hirveä paineen tunne kohdun tienoille. Missään asennossa ei ollut hyvä ja tottakai piti heti alkaa googlettaa, kuinka synnytys nyt alkoikaan. Sitten tuli tarve kakkoselle. Ja pissaamisesta tuli yhtä helvettiä, tuntui, kun jokin painaisi rakkoa eikä se pääsisi tyhjenemään kunnolla. Silti koko ajan pissatti.

Elämäni Ensimmäiset Supistukset

Alaselkää poltteli ja alamahaa kivisti. En sitä vielä tulkinnut supistuksiksi, koska minulla ei aiemmin niitä ole ollut. Koitin kävellä ympäri kämppää ja hengitellä, josko tuo ohi menisi. Päätin kuitenkin soitella synnärille ja kysellä neuvoja. Selitin tilanteen ja sieltä sanottiin, että pitäisi ottaa Panadol ja juoda paljon vettä. Ja soitto sitten tunnin päästä uudelleen. Tunnissa ei helpotusta tapahtunut, päin vastoin! Kun sitten ymmärsin, että minulla oli käynnissä supistukset, aloin valmistautumaan lähtöön. Synnäriltä sanottiin, että jos en pysty olemaan kotona niin voin lähteä tarkastukselle. Ja en todellakaan olisi voinut nukkua niissä tunnelmissa, sattui se niin vietävästi!

Mies oli, kuin viilipytty, kun sanoin että lähdetäämpäs sitten sairaalaan. Sairaalakassi on ollut pakattuna jo yli kk, mutta talvi yllättää aina autoilijat! Hän keräsi laturit, tabletin ja muut mitä ei aiemmin ole voinut pakata matkaan. Onneksi auto oli valmis! Meiltä on se reilu 100km sairaalan ja se matka tuntui ikuisuudelta. Onneksi oli kesä yö, valoisaa ja tyhjä tie. Tuon ison tien talvella saamat vauriot ei helpottanu suipistuksia! Niinkuin olis mökkitietä ajellu. Kerran piti vähän kiroilla, kun alkoi tehdä jo niin kutaa. Supistukset oli säännöllisiä ja niitä tuli muutaman minuutin välein. Kuuntelin melkosen isolla rokki-listaa Spotifystä, että selvisin järjissäni.Mies ajoi koko matkan melko hiljaa istuen..Toisaalta olisin nakannut sen kyllä vauhdista pihalle, jos se olis paljastunut semmoseksi hössöttäjäksi.

Melkein Synnyttämään

Vihdoin sairaalassa! Minua pissatti jo niin perhanasti ja supisteli kipeästi, että meinasin olla jo potentiaalinen spontaani tappaja! Pääovi oli lukossa, joten kierräpä siinä sitten toiselle seinälle päivystysovelle. Se oli sekunneista kiinni, että ehdin vessaan. Vihdoin oikealla osastolla ja ihana kätilö otti vastaan. Vaihdoin sairaalakamppeet, asetuin petiin ja kätilö teki ensin sisätutkimuksen, jossa kaikki vaikutti olevan ok. Olin auki 2cm, mikä ei sitten kuitenkaan mitään vielä tarkoita. Otettiin käyrät, missä näkyi säännölliset supistukset ja vauvan syke oli vähän koholla johtuen ilmeisesti minun kivuista. Siinä saattoi pari kyyneltäkin vierähtää, ennen, kuin helpotusta tapahtui. Sain reiteen kipupiikin, mikä neulakammoisena pelotti kamalasti! Se ei kuitenkaan tuntunut yhtään pistettäessä. Ja tuli siitä hyvä olo! Ei paljoo kivut tuntunu, siinä kätilön kanssa taaratessa meinasikin alkaa silmä luppasta. Olihan se kello jo 1 aamuyöstä.

Yö meni sitten kivuttomasti, mutta olihan se liskodisco. Aamulla tuli eri kätilö ja laittoi käyrät piirtymään. Supistuksia ei juuri ollut ja vauvan syke oli hyvä. Pelkäsinkin jo yöllä, että taitaa vielä tulla kotiin lähtö. Siinä oli jotenkin sellainen pettynyt olo, kun kuvitteli jo saavansa tavata tuon potkiutuvan palleron tuolta sisuksista. Noh, aamupalan (yllättävän hyvä sairaalaruuaksi) jälkeen lähdettiin sitten kotiin. Synnytys on alkanut hieman jännittää ja pelottaa, koska pääsin vähän jo sen kivun makuun. Toisaalta taas en millään malttaisi odottaa enää, että päästään tositoimiin! Meillä ei ole ollutkaan pitkään aikaan treffi-reissua miehen kanssa, niin tämä nyt sitten laskettakoon sellaiseksi.

Odottavan Aika on Pitkä

Nyt pariin päivään ei ole ollut mitään tuntemuksia, vähän, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Synnärireissun jälkeisen päivän kyllä nukuin lähes koko päivän, sillä olo oli, kuin pieksetyllä. Minusta ei yksinkertaisesti vaan ollut mihinkään. Nyt olen taas intopiukeana siivoilemassa ja järkkäilemässä kotia. Pakkasin sairaalakassin nyt perinpohjin ja ostin sinne vähän evästäkin. Auto on tankattu ja kissanhoito-ohjeet on jääkaapinovessa. Nyt siis kaikki on valmista, kun se oikea lähtö tulee! Ilmeisesti se tulee ennemmin tai myöhemmin, sillä kenenkään vauva ei ole jäänyt ainiaaksi sisuksiin. *Huoh* Uusi oire on nyt jatkuva nälkä. Tätä on ollut nyt pari päivää ja olen ihan ihmeissäni. Jospa se on merkki lähestyvästä synnytyksestä! Hope so.. Synnytysharjoitus on kuitenkin tehty.