Työtön ihmisperse
Tiedättekö ne aamut, kun peilistä katsoo täys ihmisperse. Ihan säikähtää ihteä, eikä ulkonäöllä ole asian kanssa mitään tekemistä. Työttömyydestä johtuva turhautuneisuus ja raskaushormoonit = disaster. On miehen onni, että hän on päivät töissä ja jos olen kiva, varoitan häntä vielä ennen kotiin tuloa että miinakenttä on ovella vastassa.
Sitä tämmösenä työmyyränä porskutteli aina menemään ilman lomia vuodesta toiseen ja joskus pitkä viikonloppu oli tarpeeksi vapaata. Sitten, kun selvisi että työttömät ajat on edessä, niin sitä suunnitteli että sitten sitä tekee kaikkea: voi urheilla enemmän, opetella leipomaan ja tekemään käsitöitä ja ja ja… Voin kertoa, että niin varmaan. Päivästä putoaa pohja, kun ei ole mitään rutiinia. Liika vapaa-aika tekee laiskaksi ja sitten alkaa vituttaa kaikki. Netflix on pelastava enkeli aina välillä, mutta perse ja selkä ei pidä tästä harrastuksesta. Sitäpaitsi, hyvät sarjat on loppu.
Myös raskaushormonit vaikuttaa asiaan. Kai? Kun miehen hengityskin on verenpainetta nostavaa. Säikähdin, ettenkö enää rakastakaan ihanaa aviomiestäni, mutta löysin kanssasiskoja ja ymmärsin että kaikenlaiset tunteet on normaaleja raskauden aikana. Mies siis saa jäädä. Olen todennut kuitenkin, että avoimuus on kaiken A ja O. Kerron siipalle avoimesti, kun vaara on suuri, ettei se voi tehdä mitään oikein. Saan olla sitten ihan rauhassa kotona bitch. Oikeasti arvostan kovasti mieheni lehmänhermoja.
Walking deadin (peli), netflix, kodin järjestely, some ja lenkkeily on nyt mun uusi päivittäinen rutiini. Kuulostaa sosiaaliselta, eikö? Olen tuleva tähti Logged In-sarjaan, syrjäydyn ja hautaudun kotiin. Tässä on ollu nyt tämä ihmisperseilmiö pari päivää läsnä. Lenkillä siitä saa kunnon aggressio spurtit, kun miettii työkkäriä, rokotevastaisia ihmisiä ja mielensäpahoittajia. Nuo siis vain esimerkkejä. Tänään päätin lähteä kävelemään metsään kelkanjälkiä pitkin. Se oli ERHE! Loppumatka oli tuiskun myötä umpihankea ja saattoipa pari kirosanaa päästä, kun läski siellä lyllersi upoksissa. Kotona huomasin, että vitutus jäi sinne! Jospa kukaan ei nyt kävele siellä ja saa sitä tartuntaa sieltä.. Siitä ei käsidesillä selviä.
Toinen viikko työttömyyttä takana ja saldona on pari virkattua koria, siivotut kaapit ja uusi viherkasvi-istutus. Tehokasta, sitä ihan voi ylpeillä. Not. Sitä täytyy kuitenkin olla luova, koska työttömänä (yllätys yllätys) myös tulot on pienet, joten budjetti on minimissään. Tämä on yllättävän raskasta henkisesti, sillä tämä tilanne ei tuo minusta sitä parasta versiota esiin. Jospa minulla olisi vielä ystäviä kaiken tämän jälkeenkin?!
Silti jaksan vielä toivoa, että kaikella on tapana järjestyä. Että joku aamu heräisin ja hoksaisin, mikä merkitys tällä kaikella on. Ja että saisin tosi hyvän idean yrittäjyyteen.. Sitä odotellessa..